Avainsanaan ‘hyvä asia’ liitetyt artikkelit

Pari kuukautta sitten sain sähköpostia Harvardista.

Koska olen sitoutunut antamaan hyville asioille mahdollisuuden tapahtua ja olemaan sanomatta ei lyömättömille tarjouksille, lensin tänä aamuna itärannikolle. Atlantti on kotoinen kuin tuhkajumin aikoina – siellä jossakin vastarannan sopukassa on Suomen kesä.

Tällä rannalla on näillä korkeuksilla kunnon metro, kuuma kesä ja vahva tunne siitä, että tykkään työstäni. Matka on vasta alussa, mutta jo nyt tuntuu väistämättömältä, että tämä on yksi niistä, joilla on tavalla tai toisella kauaskantoisia seurauksia.

Korostaessaan paikan päälle saapumisen merkitystä sosiologian professori puhui ensisijaisesti kurssisuorituksista. Hän oli kuitenkin valtavan oikeassa laajemminkin: The world rewards showing up.

Mainokset

Viime viikkojen lukemistoon on kuulunut Siilin eleganssin ohella elämänfilosofisia ajatuksia.

Maailmanvalloittamisesta lukiessani olen oivaltanut, etten tällä hetkellä tunne tarvetta radikaalille elämänmuutokselle. Tietenkin tahdon oppia elämään paremmin, täydemmin ja tavoitteellisemmin. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että olen oikeassa junassa matkalla oikeaan suuntaan.

Kulutuksen keventämistä pohtiessani tajusin, ettei minimalistisempiin kulutustottumuksiin tähtääminen ole minun suuri haasteeni. Minulle vaikeampaa ja tärkeämpää on olla täyttämättä aikataulujani tukkoisiksi. On kasvun paikka oppia muistamaan, että lupauksen antaa hyville asioille mahdollisuus tapahtua voi välillä pitää olemalla aloillaan.

Kaipuu

Posted: 28/08/2010 in Uncategorized
Avainsanat:, , , , , ,

Se, että viime viikkoina on melkein joka päivä tullut hetkiä, joina tekee mieli hyppiä ja hihkua silkasta olemassaolemisen riemusta, ei tarkoita, etteikö olisi paljon sellaista, mitä kaipaa kotoa.

Tottakai on, ihan valtavasti: iltapäiväkerhoja, afterbailoja, ruuhkaisen riemukkaitta hassuperjantailounaita, sadepäivän lettukestejä, kantakaupungin kommuuneja, teekuppi kädessä työkavereiden kanssa käytyjä keskusteluja syvistä kysymyksistä, sunnuntaihengauksia, iltakävelyjä Taivallahden rannassa, savusaunan löylyjä, Stadikan mummoja, palautekeskusteluja perhepiirissä, toista kouluvuottaan aloittavaa kummipoikaa, kollektiivisia auringonnousuja ja joskus jopa sitä ilmaisjakelulehtien jakajaa, joka Kampin metroasemalla jaksaa hymyillä jokaiselle ohikulkijalle harmainakin aamuina. Lista joistakin hyvistä asioista on pitkä jollei loputon.

Olen kuitenkin päättänyt, että tänä vuonna en lopeta appelsiinien syömistä vain siksi, että niitä kuoriessa on pysähdyttävä ja silloin ikävä voi yllättää. Muutaman tärkeän ihmisen kanssa joitakin vuosia sitten tehdyn linjauksen mukaisesti on osattava olla onnellinen siitä, että on mitä kaivata.