Avainsanaan ‘hyväntuulisuus’ liitetyt artikkelit

Näinä aikoina maailmanmenon seuraaminen uhkaa viedä voimat suuremmastakin optimistista.

Aiemmin tänä keväänä poistin puhelimesta Facebookin ja Twitterin. Se on auttanut aloittamaan aamut hyväntuulisempana sekä hyppäämään uutisvirtaan harvemmin ja harkitummin. Suosittelen kokeilemaan.

Samaan settiin sopii tämä tehtävä, joka neuvoo, ettei tarvitse lakata tuntemasta, ettei pidä luopua toiminnasta, ja ettei varsinkaan kannata antautua yksinomaan murehtimaan:

FOCUS_rwb

On opittava suhtautumaan paradokseihin ja epävarmuuteen tyynemmin. Ja on keskityttävä, aherrettava – ja kyllä, myös iloittava aina kun voi, sillä se jos mikä on voimaannuttavaa vastarintaa.

Pohjolan kesässä valoa riittää.

Minimikohteliaisuus on yksi kulttuurisista suosikkikäsitteistäni. Minimikohteliaisuutta on auttaa lastenvaunut ratikkaan ja pahoitella, jos vahingossa tönäisee kanssamatkustajaa. Se on sitä, että pyrkii hoitamaan vuorovaikutuksen perusasiat kunnolla ja mokatessaan pyytää anteeksi. Kykenemättömyys minimikohteliaisuuteen tuohduttaa.

Kaliforniassa minimikohteliaisuuden standardit ovat korkeat mutta ohuet. Jokaisen perusvelvollisuus vaikuttaa olevan saada muut tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja hyväntuulisiksi. Se on mukavaa, vaikka välillä huvittaakin se, miten tervehdittäessä kyllä aina kysytään mitä kuuluu, muttei tavallisesti odoteta vastausta, ei ainakaan rehellistä ja kattavaa. Ne, jotka oikeasti haluavat tietää toisen fiiliksistä kysyvät keskustelun edetessä uudelleen.

Parhaimmillaan paikallinen vuorovaikutuksellinen minimi on yliopistolla. Lähtökohtaisesti tunnutaan olettavan, että jokaisella on kiinnostavia ajatuksia, joista kannattaa kysellä lisää innokkaassa sävellajissa. En usko, että kaikki olisivat aina kaikesta aivan niin innoissaan kuin ilmaisevat.  Fake it until you feel it on kansanviisaudesta käyvä iskulause. Kun jonkin todetaan toistuvasti olevan mahtavaa ja jännittävää, niin puhuja kuin kuulijakin alkavat epäilemättä vähitellen uskoa, että jotain mehukasta totta tosiaan on meneillään.

Velvollisuudentuntoisellakin innolla esitetyt kysymykset antavat vastaajalle mahdollisuuden herättää aito kiinnostus ja avata todellinen keskustelu. Innostuksen liioittelua voi pitää pinnallisena teeskentelynä, mutta yhtä hyvin kohteliaana ja tuloksellisena tapana. Rehellisessä tuppisuukulttuurissa yllättävien ajatusten kohtaamisia syntyy vähemmän.