Avainsanaan ‘iltatee’ liitetyt artikkelit

Hälinän keskellä on hetkiä.

10 minuuttia: Joka päivä pitäisi löytyä sen verran aikaa ottaa pienet nokkaunet.

25 minuuttia: Vaikka keskittyminen käsillä oleviin askareisiin olisi miten vaikeaa, yhden Pomodoro-yksikön verran voi aina tehdä vaikka väkisin. Focus booster auttaa.

56 minuuttia: Iltateehetki hitaan verkkoyhteyden yli Angolaan. Kaista ei riitä äänipuheluun, mutta chätti toimii. Sen kautta käsitellään ajankohtaiset asiat ja haaveillaan kesästä.

90 minuuttia: Joogamatolla, lämpimässä salissa, luvan kanssa lomalla kaikesta muusta.

Päivät ovat pitkiä, vuodet lyhyitä. Ikinä ei pitäisi toivoa, että aika kuluisi nopeammin.

 

On huojentavan hyvä olla. Tämä muutos on käsikirjoitettu huolella.

Kaipuu on pienissä hetkissä: lounasburritosta voi vain haaveilla, yrittäessään tuloksetta avata hillopurkin muistaa asuvansa kämppiksettömässä kodissa ja sormet tapailevat laukun sangassa roikkuvan pyöräilykypärän rikkinäistä aurinkolippaa turhaan – vain tajutakseen, että tämä ei ole se kypärä. On jätettävä vastaamatta sähköpostilaatikosta löytyviin kutsuihin lukukauden avajaisluennoille Atlantin taakse.

Mutta pienissä hetkissä on myös onni: Skypen yli iltateetä juodessa on molempien ilta, auringonlaskussa merenrantaa kotiin pyöräillessä tie on täynnä muistoja, sisko asuu kävelymatkan päässä. Aamu voi alkaa auringonpaisteella, kutkuttavan hyvillä uutisilla ja sanomalehden selailulla. Kaapelitehtaalla tietää, mihin rappukäytävään on livahdettava pienen taide-elämyksen toivossa. Suomalais-virolainen nykykulttuuri on niin rehellistä, haurasta ja hauskaa, että tuntuu etuoikeutetulta saada kutsua sitä omakseen.

Tässäkin kaupungissa on tilaa elää hyvin.

Internet on ihmeellisen täynnä innostavia ajatuksia. Ihmeellistä on sekin, miten monet innostavat ajattelijat asuvat bay arealla – tai vähintäänkin vierailevat. Kotimaan toimijoista kunniamaininnan ansaitsee esimerkiksi perusteilla oleva Avoin Yritys.

Tänään käsiini sattunut A Brief Guide to World Domination vie paremmin perille sen ajatuksen, jota itse koitin kehitellä toissakeväisessä filosofian esseessäni: oman ja muiden hyvän ei tarvitse olla yhteensovittamattomissa. Omien unelmien toteuttaminen ei ole automaattisesti itsekästä, eikä toisiin satsaaminen uhraus. Ärhäkkäästä otsikostaan huolimatta säihkädykseen ei ole aihetta – opas maailmanvaltiuteen ei ole ollenkaan niin militantti kuin nimestä voisi päätellä.

Opasta lukiessani mielessäni kirkastui, että seuraava työn ulkopuolinen haasteeni on perustaa Berkeleyyn lakritsipiippuvallankumouksen paikallisjaos. Vaikka Suomen luottopelurit ovat tavoitettavissa linjoja pitkin, haluan paikan päällekin poppoon, jonka kanssa voin ratkoa Ideal World -harjoitetta lounaspöydässä ja hautuatua post it -lappuihin iltateellä.