Avainsanaan ‘intensiivisyys’ liitetyt artikkelit

On taas se aika vuodesta: kiitospäivä – juhla, jota kannattaa viettää jo ihan siksikin, että jopa tutkimukset kiittelevät kiitollisuuden hyvää tekeviä vaikutuksia.

Nyt olisi siis oivallinen hetki kirjoittaa uusi lista joistakin hyvistä asioista. Sille sisältyisi järjestämättömänä tulvana koteja valtameren kahta puolta, ystäviä ja perheenjäseniä, matkoja neljällä mantereella, tanssitunteja, puuteriaamuja, hedelmämehuja, merivettä, työkavereita, joogamatto, informaatioteknologiaa, odotukset ylittävä luettujen kirjojen lista, ilmainen korkeakoulutus, alumnineuvosto ja alamäessä jarruiltaan tehoton golfkärry. Kattavan listan kirjoittaminen tällaisena, sanotaanko intensiivisenä, vuonna tuntuu mahdottomalta.

Selvää on, että syitä kiitollisuuteen riittää. Yksi niistä on se, että huomenna istuudun kiitospäiväherkkujen ääreen San Franciscossa.

Tämä viikko on ollut täynnä ihmisiä, ideoita ja innostusta. Konferenssi oli alusta loppuun intensiivinen. Kotimatka hujahti kuulumisia vaihtaen ja keskustellen. Kevään kurssivalinnat ja työmatka-aikataulu alkavat hahmottua. Joulu on hämmentävän lähellä, mutta sitä ennen on hoidettavana iso kasa asioita.

Hulinan yltyessä on välillä vaikea keskittyä elämään käsillä olevia hetkiä.  Samalla on haastavaa luottaa siihen, ettei aivan kaiken tarvitse tapahtua tänä vuonna, juuri nyt. Kohinan keskellä on huojentavaa kuulla professorin sanovan, ettei kiirettä ole: hän ei ole aikeissa eläköityä ainakaan seuraavaan 30 vuoteen.

On osattava malttaa mielensä ja muistettava suunnitella elämää sen ajatuksen varassa, että nykyhetken lisäksi on olemassa myös tulevaisuus. Iisisti vaan, aikaa on.

Tämä viikko on ollut mahtava mutta intensiivinen, niin intensiivinen, ettei tällaista kestäisi koko ajan.

Keskustelut Suomesta vierailulle tulleiden kollegoiden ja täällä tavattujen tutkijoiden kanssa ovat jatkuneet aikaisista aamuista myöhäisiin iltoihin. Maisemat ovat vaihdelleet kotoisasta Berkeleystä metsäisen merelliseen Santa Cruziin ja minulle aina jotenkin hiukan liian sliipattuun Palo Altoon.

Tiistai-iltana Jack Johnson oli keikalla Berkeleyn Greek Theatressa. Amfin ylälaidalta näkyi lava ja lavan yli Campanilen huippu, Golden Gate ja auringonlaskunvärinen merenlahti. Maisemiakin parempaa oli musiikki, joka irrotti hetkeksi syvistä keloista.

Tänä viikonloppuna täytyy hidastaa lisää. Kuten ystävä sanoi, tylsyydessä on mieletön potentiaali, jonka helposti unohtaa.