Avainsanaan ‘itsekuri’ liitetyt artikkelit

Uusien tulokkaiden myötä jaetussa toimistossamme on entistä meluisampaa.

Se on yhtäältä hyvä, koska on mukavaa, että aamulla töihin tullessa on joku jolle sanoa huomenta. Toisaalta lukeminen, kirjoittaminen ja ajatteleminen sujuvat parhaiten hiljaisuudessa, keskeytyksettä. Viereisessä cubiclessa juoruilevat työkaverit eivät siis ole pelkkää plussaa.

Onneksi olosuhteisiinsa voi vaikuttaa.

Uudet melua vaimentavat kuulokkeet ja niiden kautta korviin virtaava SimplyNoise minimoivat ongelman.

Lopun edestä mieli rauhoittuu keskittymiskykyiseksi harjoittamalla viikonloppuaamuisin itsekuria. Kun vain vaivautuu nousemaan sängystä ylös, voi päästä nauttimaan luonnonrauhasta esimerkiksi Angel Islandille.

(c) Janita Thusberg

Välillä on ihan okei, että patikoinnin hengästyttävin osio ovat maisemat.

Mainokset

Perjantaina kannoin matkatavarat hostellista uuteen kotiin.

Emeryvillen pullantuoksuisesta IKEAsta löytyi tunnissa kaikki ostoslistan asiat, myös pohjoismaiset kriteerit täyttävä pussilakana. Retken suurin saavutus oli olla hankkimatta mitään mitä ei pitänytkin, vaikka tarjolla olisi ollut hallikaupalla halpoja ja hauskoja asioita. Kotimatkalla bussi ajoi Pixarin päätoimiston ohi.

Viikonloppuna hankin vihdoin kitaran sen tilalle, jonka kaula katkesi tapaturmaisesti takavuosien muutossa. Seuraavaksi pitää opetella soittamaan.

Tänään on amerikkalainen vappu. Vietän sitä tällä kertaa, yltiöamerikkalaiseen tapaan, kotitoimistopäivän merkeissä.

Reid Hoffman paljasti pari viikkoa sitten ISchoolin valmistujaispuheessa menestyksen salaisuuden: on ajateltava eri tavalla kuin muut ja oltava oikeassa. Erityisen tärkeää on näiden kahden yhdistelmä, kuulemma.

Chris Anderson piti puheen Harvardissa. Hän yllätti vastavalmistuvat neuvomalla heitä olemaan seuraamatta intohimoaan – ei ainakaan suoraan, ei vielä. Parempi olisi tehdä asioita, jotka voimauttavat, olla väsymättömän utelias, kuunnella, oppia. Kaiken luovan hulinan keskellä tarvitaan itsekuria: häiriöiden aikakaudella maailmaa muuttavat ne, jotka pystyvät jättämään useimmat keskeytykset huomiotta.

New York Timesin kolumnissa David Brooks kyseenalaistaa valmistujaispuheiden yksilökeskeistä paatosta. Hänen mielestään menestyneimmät nuoret ihmiset eivät harjoita itsetutkiskelua ja suunnittele sitten elämäänsä. Ei, he katsovat ulos maailmaan ja havaitsevat jonkin ongelman, jota ratkaisemaan ryhtyminen määrittelee elämän suunnan. Elämän tarkoitus ei ole löytää itseään, vaan hukata itsensä, uppoutumalla johonkin suurempaan.

Kaikkien puheenvuorojen pohjalla piilee sama retoriikka: Tärkeää on tehdä merkittäviä asioita, ratkaista suuria ongelmia, muuttaa maailmaa. Jokaisella on siihen mahdollisuus ja velvollisuus. Ajattelutapa on kaunis ja kauhea. Tämä asenne tekee Amerikasta ihanan energisen – ja julman vaativan. Brooks summaa asian ytimen: Ihailemme kaikkein eniten erinomaisuutta, emme onnellisuutta.