Avainsanaan ‘itsenäisyys’ liitetyt artikkelit

The Economist maalaa synkän kuvan jatko-opinnoista. Akateemisessa järjestelmässä on paljon vintallaan, ja minut jos joku on helppo yllyttää meuhkaamaan asioista, joiden pitäisi olla toisin. Ja on ihan varmasti totta, että jos päätavoite on tienata paljon, jatko-opinnot ovat huono idea. En kuitenkaan näe mitään syytä vaipua synkkämielisyyteen.

Jutussa riittää paljon porua siitä, miten tohtorinhattu ei takaa turvallisen pysyvää työsuhdetta. Se on ongelma, jos sen antaa olla sellainen. En tiedä muista, mutta omassa kaveripiirissäni harva uskoo työnantajien millään sektorilla tarjoavan näinä aikoina turvallista pysyvyyttä. Instituutioihin luottamisen sijaan elämän voi rakentaa luottopelureiden ja pitkän tähtäimen vision varaan.

Surullisen ekonomistihenkisesti artikkeli kuittaa sivulauseella asennoitumisen oppimiseen arvona itsessään sekä asioiden tekemisen siksi, että ne tuntuvat mielekkäiltä. Mitään ei puhuta myöskään siitä, millaista vapautta jatko-opinnot voivat parhaimmillaan tarjota, miten mahtavaa jengiä niiden puitteissa tapaa tai miten väitöskirjan toteuttaminen rahoituksen hankkimisineen ja tutkimuskokonaisuuden hahmottelemisineen on ensiluokkainen koulutus itsenäiseen epävarmuuden sietämiseen.

Juuri nyt on vaikea kuvitella, mikä diili voisi olla paljon parempi kuin se, että saa työkseen ajatella, lukea, kirjoittaa ja keskustella kiinnostavien ihmisten kanssa.

Tämä viikko on edennyt Think Van Manifeston toisen pykälän tahdittamana.

Olen elänyt kuin mikä tahansa olisi mahdollista. Tänä aamuna heräsin puoli kuudelta luennoimaan Atlantin yli Helsingin yliopistolle. Viime yönä luentokalvoja kootessa mietin hetken, olisiko jo aika hyväksyä aikaerojen asettamat rajoitteet. Ehkä kuitenkaan ei, sillä luennon valmistelu osoittautui lopulta riemastuttavaksi katsaukseksi siihen, miten paljon asiat ovat edenneet vuodessa. Vielä suurempi voitto oli eilinen havainto, että jalkani ovat vuosien tauon jälkeen vihdoin siinä kunnossa, että voin taas juosta ajatukset kirkkaiksi.

Olen kysynyt neuvoja ja pyytänyt apua. Itsenäisyys ja päättäväisyys ovat mahtavan hyviä juttuja, mutta kallistun pitämään vielä tärkeämpänä, että välillä höllää otetta ja antaa elämän kantaa. Alan oppia tunnistamaan ja torjumaan sen typerän mekanismin, joka työsumassa jankuttaa takaraivossa, että kaikesta on selvittävä itse. Elämä ei ole kilpajuoksu eikä jatkuva hätätila, vaan joukkuelaji, jossa ei joka päivä tarvitse voittaa arvokkaimman pelaajan pystiä.

Olen yrittänyt kiitokseksi olla hyödyksi muille, koska sekin kuuluu joukkuepelin henkeen. Erlend Loen Supernaiivissa todetaan tarkkasilmäisesti osapuilleen näin: Kaikkein mieluiten olisin sellainen, joka tekee maailmasta vähän paremman. En kuitenkaan ole varma, mitä siihen vaaditaan.

Itsenäisyys on iloinen asia, niin iloinen, että matkaan sen kunniaksi paikan päälle onnittelemaan päivänsankaria. Tänään on se päivä, jona kaikki on tarpeeksi valmista, koska kaiken on oltava.

Eilen vietettiin aattoillan vastaanottoa ja ikuista ystävänpäivää niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa ”kesät ovat aina kuumempia, seikkailut suurempia ja tähdet lähempänä”. Matkakassaan kertyi lahjoituksina yksi grivna ja kymmenen ruplaa. Niillä pääsee alkuun.

Kotirintama lupasi toimia lakritsipiippuvallankumouksen puolesta, ikuiseen voittoon asti. Minä sitoudun tekemään parhaani meren vastakkaisella puolella.