Avainsanaan ‘jääkiekko’ liitetyt artikkelit

16 vuotta on pitkä aika, kolme viidennestä tähänastisesta elämästäni.

Niin pitkä, että muistan keväästä -95 hämmentävän vähän. Olin silloin 10-vuotias, tästä hetkestä katsottuna vain vähän vanhempi kuin kummipoikani nyt. Muistan onnittelufaksin, jonka lähetimme siskoni kanssa kisastudioon. Helsingin kultajuhlia näytettiin telkkarissa ja lauloin den glider in, vaikken ruotsia osannutkaan. Muistan hetken kaikkinaisen riemullisuuden ja sen, miten onnellisia aikuisetkin olivat Suomen voitosta.

Ja nyt, kevät -11, jona loppuottelu katsottiin San Franciscossa tv-kaistalta puolen tunnin viiveellä, kännykät ja Facebook suljettuina, yhdessä tunnelmallisimmista kisakatsomoista, joissa olen koskaan ollut. Tahdon muistaa semifinaalin ilmaveivin, tervaleijonapastillit, ennalta tuntemattomien ihmisten tuttuuden ja ulkona iltapäiväauringossa kylpevän kaupungin, jonka kaduilla oli karnevaalit jo ennen pelin alkua. Haluan muistaa eilisen yhtenä niistä harvoista päivistä tänä vuonna, jona hetken verran harmitti, etten ollut Euroopassa.

Kaikkein eniten aion kuitenkin pitää mielessä, että kaikenlaiset asiat ovat mahdollisia. Seuraavat 16 vuotta aion varoa olemasta sellainen, jonka on vaikea heittäytyä toivomaan parasta, koska pelkää pettyvänsä. Siinä on yksi kansallinen trauma, josta on jo korkea aika päästää irti.

Mainokset

Konferenssimatkan jälkeisenä aamuna jääkiekon välierä tuli kuin tilauksesta. Tuskin mikään olisi voinut eilen toimia paremmin kuin käpertyminen kotisohvalle katsomaan peliä, josta puhutaan vielä pitkään.

MM-jääkiekko on parasta huoltotaukoviihdettä, sillä sitä katsoessa tietää miettimättä, kenen puolella kuuluu olla. Peliä seuratessa saa tuntea paljon, mutta ilman ristiriitaisuuksia. Maaleista voi iloita, turhista jäähyistä tuohtua. Kolmannen erän alkaessa uskaltaa jo toivoa, ihan tosissaan. Ja vaikka kotikatsomon selostus olikin eilen englanninkielinen, Mertarantaa kuunnellen vierineiden vuosien pohjalta oli helppo arvata, millaisessa äänensävyrekisterissä tilanteista suomeksi puhuttaisiin.

Tänään menen kämppisten ja monien muiden koulukavereiden valmistujaisiin. Luvassa on paitsi hassuja akateemisia asuja, myös jääkiekkopeliä monimutkaisempia mielentiloja. Kolme vuotta sitten valmistujaispuheen piti Genevieve Bell, jonka mielestä elämässä on oltava läsnä, haavoittuvainen, yllättynyt ja rohkea.