Avainsanaan ‘jakamistalous’ liitetyt artikkelit

Tänä syksynä saa sanoa kyllä.

Olen antanut itselleni luvan innostua kaupungista: sen lämpimänväristen kivitalojen kauneudesta, metsäntuoksusta lenkkipolun varressa, lähikahvilan maitokahvista ja kardemummapullasta. On onni löytää näin suuri ja kansainvälinen kaupunki näin läheltä Suomea.

Aion nyt viihtyä, suunnittelematta seuraavaa siirtoa. Siksi laadukkaat rutiinit ovat tärkeitä. Asialistalla on ainakin leikkokukkien hankkiminen viikkosiivouspalkkioksi, rauhalliset lukuhetket työmatkalla aamuin illoin ja vähintään yksi kunnollinen vapaapäivä viikossa. Kaikkia on jo kokeiltu.

Uusi työ kannustaa sanomaan kyllä uusille seikkailuille. Kyn pyydettiin, hyppäsin mukaan kirjoittamaan CHI-paperia kolmanneksi pyöräksi skotlantilais-portugalilaiseen tiimiin. Kävin luennoimassa jakamistaloudesta Kunglika Tekniska Högskolanilla. Ensisilmäyksellä KTH:n kampus on kaunis ja meininki hyvä.

Ja kun kutsuttiin, menin studiovieraaksi Docventuresiin. Puhuttiin muun muassa totuudesta, profiilityöstä, uuden ja vanhan median yhteispelistä, sosiaalisista kuplista ja hakukoneista.

Kotiutumisen ja omien rajojen ravistelun lomassa voi onneksi myös käydä vuoristofilmifestivaalilla ja lukea runoja, yrittäen ottaa molemmista opikseen: live free of possessions / and full of belonging.

Tutkimusmaailman syklit ovat hitaita.

Matka oivalluksen hetkestä julkaisukelpoiseen tekstiin voi kestää vuosia. Joskus ei mene niin kauan, mutta julkaisuprosessin kuluessa saattaa silti ehtiä muuttaa Amerikasta Suomeen ja takaisin.

Boston

Asioissa, joiden toivoisi tapahtuvan nopeasti, kestää välillä ärsyttävän pitkään. Kontrollifriikkiä tuskastuttaa, ettei sitä voi itse muuksi muuttaa. On tyydyttävä odottelemaan ja opeteltava kärsivällisyyttä.

Aina se ei ole ihan helppoa.

Siksi on tärkeää pysähtyä iloitsemaan joka kerta, kun jokin valmistuu.

Laitoin tänään matkaan painovalmiin version paperista, joka julkaistaan virallisesti ensi helmikuussa, CSCW-konferenssissa Baltimoressa. Se on ensimmäinen lohkaisu viime vuonna Bostonissa tehdyn projektin tuloksista: artikkeli siitä, miten sohvasurffaajia kodeissaan majoittavat pariskunnat, perheet ja kämppikset jakavat Couchsurfing-käyttäjätilejä. Kupletin juoni on se, että verkkopalveluja suunnitellessa käyttäjäksi oletetaan tavallisesti yksilö, mutta varsinkin jakamistalouden kohdalla oletus on ongelmallinen, sillä tilat, tavarat ja arki ovat usein yhteisiä ja jaettuja.

Itärannikolla esiintymiseen on vielä aikaa, mutta uteliaimmat ja innokkaimmat voivat lukea paperin ennakkoversion vaikka heti.