Avainsanaan ‘jalkapallo’ liitetyt artikkelit

On vappu, taas.

Aloitimme juhlallisuudet eilen hakemalla jäätelöä kaupungin parhaasta paikasta. Kun jäätelöaltaan makuvalikoimasta löytyy karamelisoitu pekoni, joka kaiken lisäksi on erinomaisen hyvää, voi olla melko varma olevansa Amerikassa.

Tänään ryhdistäydyin ja menin vihdoin katsomaan Shanghai-näyttelyn. Siinä oli paljon hyvää, mutta nykytaideosio oli pettymys. Graffitista ja gallerioista ei ollut tietoakaan. Kaupungin kulttuurielämän syke oli harmillisesti hiipunut jossain vaiheessa matkaa valtameren yli. Ehkä Shanghai on liian ylitsepursuavaisen elävä mahtuakseen siloitellun länsimaiseen museomuottiin.

Labour Day markkeeraa täällä jalkopallokauden alkamista. Bartilta kotiin kävellessä kuljin keskellä siniseen ja keltaiseen sonnustautunutta ihmismassaa. Tailgate-seurueitakin näkyi. Juuri nyt Berkeleyn karhut näyttävät Davisin maalaisserkuille, miten ruohokenttien shakkia pelataan.

Kohta lähdetään tukkuun, sillä huomenna järjestämme puutarhajuhlat.

Mainokset

Kansainvälisten tutkijoiden orientaatiotilaisuuden viihdearvo ylitti informaatioarvon. Tilaisuuden kulusta vastannut herrasmies hoisi hommaansa talkshowisännän varmakätisin ottein. Seuraa kooste opitusta.

Kalifornian yliopisto koostuu kymmenestä kampuksesta. Berkeley on se aito ja alkuperäinen. Historiallisista detaljeista innostuneille kerrottakoon anekdoottina, että aivan alussa lafkan nimi ei ollut University of California, Berkeley vaan College of California in Downtown Oakland. Nyttemmin Oakland-brändillä olisi vaikea loistaa, vaikka naapurikaupunki on huonosta maineestaan ja vaarallisista kortteleistaan huolimatta enimmäkseen täysin käypää lääniä.

Talkshowsedän mukaan Berkeley on kuin tehdas, sillä se on myöntämiensä tutkintojen määrässä maailman suurin: vuosittain valmistuu 7000 kandia, 2500 maisteria ja yli 900 tohtoria. Kiinan isot yliopistonimet ovat valmistumismäärissä tiukasti kintereillä ja menevät varmaan pian ohi – kiinalaisia on vaikea nokittaa suuruusluokkakysymyksissä.

Koska amerikkalaiseen kulttuurin ei kuulu pitää kynttilää vakan alla, setä palautti mieliimme myös, että Berkeleyssä on eniten nobelisteja maailmassa sekä kertoi, että Berkeley on hallinnut viimeiset 40 vuotta vuosikymmenittäin jaettavaa parhaan amerikkalaisen tutkimusyliopiston titteliä. Kuiskuttaen hän lisäsi, että se tosiaankin tarkoittaa, että sellaiset koulut kuin Stanford, Harvard ja Yale ovat listalla takanamme.

Yliopistotrivia voi olla mielenkiintoista, mutta todellinen arvojärjestys ratkotaan tietysti pelikentillä. Nurmikenttien shakin vanhaa ystävää ilahduttaa, että pahin vihollinen pukeutuu täälläkin punaisiin.

Elämme jännittäviä aikoja.

Viikon intensiivisenä jatkunut asuntojahti saattaa päättyä lähipäivinä, tai sitten ei. Pidän peukkua Nobel-kodille, realistisen täydelliselle vaihtoehdolle. Juuri nyt mitään ei ole tehtävissä. Silti jännittää.

Kuukauden kestänyt jalkapallokarnevaali huipentuu lähitunteina. Koska matkaseurueeni viipyy vielä matkalla luokseni, katson ensimmäistä puoliaikaa kämppiksen kanssa. Telkkarin katsominen kotisohvalta on äärielämys.

Pelin jälkeen suuntaamme etelään, kesän ensimmäiselle kesälomalle.

Paras on pienissä hetkissä, kuten mielettömän maukkaan appelsiinimehun juomisessa.

IIE:n virkailija ohjeistaa aktiivisuuteen kunnollisen akateemisen ohjauksen turvaamiseksi: It might take a little pushing but I know you scandinavian women are good at that. Syksymmällä hän lupaa kutsua kaikki uudet Fulbrightit kotiinsa aamiaiselle sekä katsomaan naapuruston seinämaalauksia.

Ohjaaja kannustaa nauttimaan kesästä, sillä syksyllä tekemistä tulee olemaan paljon. Olemme yhtä mieltä, että siitäkin tulee hauskaa, mutta, myönnetään, a different kind of funTyöpisteestäni South Hallin uumenista kuulee, kun pihan toisella laidalla Campanilessa soitetaan keskipäivän konserttina Yesterdayta.

Opiskelijaryhmä harjoittelee kannustushuutoja: Tell the whole damn world this is bear territory. Keskeinen oppi on, että karhukannustuksia huutaessaan ei kannata vain yliopiston jalka- ja koripallojoukkueita, vaan myös itseään. Go Bears.

Telegraphia pitkin kotiin kävellessä elämä tuntuu elokuvan loppukohtaukselta, vaikka oikeasti kyse on vasta preludista. Työviikon päättymistä ja jetlagin kukistumista on perusteltua juhlistaa palkintoiltapäiväunilla.

Seuraavaksi kiipeän runopuuhun.

Jalkapallo on tätä nykyä ilmeisen iso juttu myös Yhdysvalloissa. Lounasaikaan kisakatsomo Raleigh’n patiolla oli täydessä vireessä. Espanjan kannattajia oli enemmän, ja he olivat aiheesta kovaäänisempiä. Me puhuimme jalkapallomuistojen ohella myös työasioista.

Vaikka sveitsiläisessä pankkitilissä oli aikanaan oma hohtonsa, viihdearvoa on silläkin, että sekkivihkon kansikuvassa on hevoskärryt. Käytyäni pikkupankkiirin kanssa eloisan keskustelun siitä, miten rohkeaa on lähteä ominpäin ulkomaille, miten elämässä hauska on tärkeämpää kuin raha ja miten mahdoton nimeäni on ääntää oikein, sain tilin avattua. Pankista lähtiessä pankinjohtaja kätteli varmuuden vuoksi kolmesti ja toivotti tervetulleeksi perheeseen. Onnistuin pidättämään naurua kadulle asti. Aivan helppoa se ei ollut.

Päivän painavinta sanaa on paperisodasta huolimatta lukihäiriöisen Dostojevskin Kalifornia. Moen legendaarisesta kirjakaupasta tarttui mukaan Fodor’s California 2010 -matkaopas. Sen 955 sivua selatessa on vaikea olla heiluttelematta varpaita.