Avainsanaan ‘Japani’ liitetyt artikkelit

Pidän käsittämättömänä, miten laajalti sekkejä vieläkin käytetään tässä maassa. Useammin kuin kerran tai kaksi olen myös taivastellut sitä, miten olemattomia tai alkeellisia verkkopankkipalvelut voivatkaan olla, kun vertailukohtana on Suomi. Nähtyäni Inside Jobin maanantai-iltana, minulla on entistä vähemmän hyvää sanottavaa pankkisektorista.

Kiitosta on kuitenkin hyvä antaa aina, kun siihen on aihetta. Siispä kehun Wells Fargon pankkiautomaatteja. Fiilistelin jo alkusyksystä hyvää käyttökokemusta: laite tunnistaa asiakkaansa, kaivaa tietokannasta tiedot siitä, minkä takia tämä tavallisimmin päätteellä asioi ja tarjoilee sen perusteella oikopolkuja. Niinpä minä saan tunnusluvun syötön jälkeen yhdellä painalluksella nostettua sen summan käteistä, jonka useimmiten haluan. Kuluttajan voi tehdä onnelliseksi niin pienellä – syvintä iloa ei aiheuta optimoinnilla säästyvä aika, vaan sen kauneus, että jokin toimii mutkattomasti, paremmin kuin olisi edes tajunnut toivoa.

Tällä viikolla pankkiautomaatti yllätti minut taas. Jo lähestyessäni laitetta ruudulla näkyi mainos, jossa kerrottiin lyhyesti Japanin katastrofaalisesta tilanteesta ja todettiin, että tällä automaatilla, tässä ja nyt, voi auttaa. Automaatilta pystyi, jälleen hyvin sujuvasti, lahjoittamaan haluamansa summan Punaisen Ristin työlle Japanissa. Osallistuminen oli tehty helpoksi ja asemoitu näppärästi keskelle arkea. Yksinkertaisen taitava toteutus sysäsi minutkin hyvistä aikeista todelliseen toimintaan. Tietenkin lahjoittamani summa on vain hippu kaiken tuhon keskellä. En kuitenkaan usko olevani ainoa, jolta koko lahjoitus jäisi helposti tekemättä, ellei toimintamallia tarjottaisi kultatarjottimella.

Kun teknologian ja hyvän käyttökokemuksen turvin tuetaan ihmisiä elämään ihanteensa tosiksi, helposti, voidaan saada aikaan merkittäviä käänteitä. Seuraavaksi tarvitaan pieni mutta tehokas oivallus, jonka turvin Libya ei pääsisi unohtumaan kaikkien muiden kriisien keskellä.

Viime yönä Yhdysvalloissa siirryttiin kesäaikaan. Digitaalisten puhelimien, mekaanisten rannekellojen ja pitkin aikavyöhykkeitä levitellyn sosiaalisen elämän aikakaudella hetki on aina yhtä hämmentävä.

Kelloa kääntäessäni ja Japanin katastrofiuutisia lukiessani mieleen tuli kuitenkin aivan erilainen tarina hämmenyksestä ja kelloista. New Orleansin nykyinen pormestari kertoi tuhoisan Katrina-hurrikanin jälkeisistä pelastusoperaatioista, erityisesti rouvasta, joka löydettiin istumasta kuistillaan odottamassa apua, sylissään seinäkello. Pormestari oli silloin kysynyt, miksi ihmeessä nainen oli päättänyt ottaa mukaansa juuri seinäkellon. Vastaus kertoo paljon: En tiedä tällä hetkellä enää yhtään mitä ajatella, mutta sen sentään tiedän, mitä kello on. Kaaoksen keskellä ihminen tarrautuu mihin vain, mikä auttaa pitämään kiinni järjestyksentunteesta.

Tsunami ulottui eastbayn rannoille asti, muttei lahdelle ehtiessään enää tehnyt tuhoja. Vaikka Japanin järistyksen suuruutta ei pysty ymmärtämään, sen mittakaavasta kertoo jotenkin hyvin kouriintuntuvasti aalto, joka ei katoa edes kulkiessaan valtameren yli ja Golden Gaten ali.