Avainsanaan ‘jooga’ liitetyt artikkelit

Kesyä kapinaa

Posted: 20/05/2017 in Uncategorized
Avainsanat:, , , ,

Konferenssit ovat akateemisen elämän tähtihetkiä, mutta ne ovat useimmiten myös karnevaali, jossa tiedeyhteisön jäsenet yhdessä teeskentelevät, ettemme tarvitse unta, kunnon ruokaa tai taukoja.

Viikon päätteeksi muistikirja voi olla täynnä hyviä merkintöjä ja meininki innostunut, mutta olo silti samalla enemmän loppuunkulutettu kuin ravittu.

Suunnatessani aiemmin tässä kuussa Denveriin päätin tehdä pari pientä asiaa toisin.

Tein jokaisena konferenssiaamuna lyhyen Youtube-joogan: En niin perusteellista, että tapahtunutta voisi tuulettaa liikuntasaavutuksena, mutta sen verran, että ehdin muistaa miltä tuntuu hengittää syvään, kuunnella miltä tuntuu ja olla paikallaan.

Päätin myös juoda ainoastaan hyvää kahvia, ja kuten kotonakin, enintään kaksi kuppia päivässä. En koskenut kaikkialla tyrkyllä olevaan konferenssisumppiin kertaakaan, koska tulen siitä vain hermostuneeksi ja huonovointiseksi.

Kesy kapina toimi, pienenä parannuksena ja suurena näyttönä siitä, että muutos kohti parempaa on mahdollista.

Mainokset

Kiire hengittää

Posted: 05/05/2017 in Uncategorized
Avainsanat:, , , ,

Pienistä kirjeistä on tullut hyvä tapa, mutta kaikkeen ne eivät taivu. Siksi on aika rikkoa hiljaisuus.

Koska jostain on aloitettava ja kiirettä riittää, aloitan joogaopettajan aiemmin tällä viikolla lukemasta tekstistä: ”I lied and said I was busy / I was busy / But not in a way most people understand / I was busy taking deeper breaths / I was busy silencing irrational thoughts / I was busy calming an irrational heart / I was busy telling myself I am okay / Sometimes this is my busy / And I will not apologise for it.”

Lakritsipiippuvallankumous jatkuu, ja nyt siitä on taas aika kirjoittaa myös tässä blogissa, suomeksi, ilman ammatillisia tarkoitusperiä.

Viime viikkoina olen kylpenyt työn puolesta yllättävän monta kertaa.

Lokakuun alkupuolella tutkimusryhmä suuntasi juonimaan tulevaisuutta Tukholman saaristossa sijaitsevaan japanilaiseen kylpylään. Sitten lähdin tuplakonferenssimatkalle Daeguun ja Helsinkiin. Koreassa pääsin kahdesti jijimlbangiin, Suomessa saunasta pikapyrähdykselle syksyiseen Itämereen.

Onneksi tämänhetkinen työviihtyvyyteni ei kuitenkaan rakennu pelkkien porealtaiden ja löylyjen varaan.

2014-09-29 17.01.28

Olennaisempaa on varmuus siitä, että olen siellä missä juuri nyt pitääkin. On riemullista, kun töissä tuntuu, että olen sopivaa kokoa, samalla kun toimenkuvaan on jätetty myös kasvunvaraa. Tekemistä on paljon, mutta siihen voi keskittyä levollisemmin mielin kuin aikoihin.

Arki alkaa asettua uomiinsa. Vaikka on marraskuu, olen vihdoin alkanut tutustua naapuruston joogamahdollisuuksiin, hakenut kirjastosta ruotsinkielisiä äänikirjoja ja hankkinut villasukkalankoja iltapuhteeksi.

Yhtenä päivänä jätän rakkaan ullakon taakseni, raahaan lumilaudan ja kitaran lentokentälle, juon viimeiset lähtökahvit ja astun lentokoneeseen.

Seuraavana saavun Suomeen.

Kesäkuun alussa joka toinen päivä on deadline. Journaalin erikoisnumero lähtee painoon, kuusi vuotta työn alla ollut artikkeli hyväksytään julkaisuun, ja jollain ihmeen tavalla kaikki tarpeellinen saadaan tehtyä aikanaan. Sitten kun töitä on tehty enemmän kuin sielu sietää, eikä jaksaisi enää päivääkään enempää, lähdetään Lappiin. Siellä on viileää, valoisaa ja lupa levätä.

Heinäkuu tuo tullessaan kauan kaivatun arjen: polkupyöräilyä, puistojoogaa, rauhallisia työpäiviä, myöhäisiä iltoja jalkapalloa katsellen. Uusi Kaisa-kirjasto ilahduttaa, kuten myös sen hyllystä silmiin osuva pino käytössä kuluneita Otteita verkosta.

2014-07-09 13.35.52

Kotimaan matkailu maistuu, mutta samalla valmistellaan jo seuraavaa muuttoa. Syyskuun alussa karavaani kulkee Tukholmaan, uusien töiden perässä. Det kommer att vara jätteroligt.

 

Bite off more than you can chew, then you chew like hell. Tämä oli Lisa Ganskyn, yhden jakamistalousilmiön kärkihahmoista, keskeinen neuvo SHARE-konferenssin yleisölle.

Ja juuri niin tässä on taas tainnut tulla tehtyä.

Huhtikuun alun jälkeen olen istunut lentokoneissa suuntana Chicago, Soul, ja Boston. Ensimmäinen oli konferenssi, viimeinen meneillään oleva paluu parin vuoden takaisille kotikulmille. Keskimmäinen sentään oli hyvään tarpeeseen tullut, viime kesältä rästiin jäänyt loma.

Tutkimushaastattelukierros on kuljettanut minua ympäri Bay Arean naapurustoja. Kalifornia-päivien huvetessa olen myös vihdoin käynyt vierailulla Airbnb:n ja Couchsurfingin toimistoilla, tavannut paikallisen aikapankkitutkijan ja sopinut kahveista Yerdlen edustajan kanssa.

Onneksi on muutakin. Olen kiivennyt Claremont Canyonin polkua kukkulan laelle ja katsellut sieltä lahden takana siintävää valtamerta. Pujahtanut joogasalin rauhaan ja poetry slamin melskeeseen. Viettänyt sunnuntai-iltaa Berkeleyn kreikkalaisella teatterilla ja valmistanut jälkivapuksi simaa, koska The Nationalin keikalle ja ystäville nyt vain on oltava aikaa.

On ollut sellaista kiirettä ja hulinaa, joka saa ihmeelliset asiat tuntumaan arkisilta ja arkiset ihmeellisiltä.

Viikon päästä palaan Suomeen, mutta kesäkuun deadlinesumasta päätellen vimmainen pureskelu jatkuu ainakin juhannukseen asti.

Juuri nyt kaikkea on paljon.

Sanoista pitäisi koota lauseita, lauseista artikkeleita, ja lopulta artikkeleista kirjoja. Rahoitushakemusten ja -neuvottelujen pohjalta pitäisi rakennella tulevaisuus.

Kuten polkupyöräilyviisaus opettaa, tasapainon säilyttämiseksi on pysyttävä liikkeessä.

https://i1.wp.com/img0.etsystatic.com/001/0/6816622/il_570xN.473048586_2oqj.jpg

Mutta samalla pitäisi osata keskittyä pieniin palasiin. Nyt pöydällä olevat legot eivät määritä koko rakennelmaa, mutta ne ovat ne, jotka ovat käytettävissä juuri nyt.

Joogaopettajan mukaan pienissä hetkissä kannattaa oppia olemaan, koska koko elämä muodostuu niistä. Vähän samaa sanoi Wall Streetista etnografisen kirjan kirjoittanut Karen Ho eilisessä esityksessään, Bruno Latouria siteeraten: Train tracks that span continents are themselves local at every point.

 

Hyvän ystävän kuolemattoman opin mukaan mikään mikä ei vähän pelota ei voi olla oikeasti hauskaa.

Viisaus juontaa juurensa vuoristorata-ajeluihin, mutta pätee yhtä hyvin töihin, uusiseelantilaisilla silloilla kiipeilyyn ja urheiluun. Sopivasti epämukavuusalueella seikkaillessaan pääsee kysymään itseltään, mikä muu mahdottomaksi luultu voisikin olla mahdollista. Siinä on fiilistä.

Image

Uudella joogakoululla ei säästellä, jarrutella, eikä varsinkaan sorruta väärään varovaisuuteen. Se ei tarkoita, etteikö oltaisi hyvin tarkkana siitä, ettei yritetä liikaa liian pian. Arvostan.

Ja koska hauskaa on oltava, aion yrittää tehdä syyspäiväntasauksena perinteiset 108 aurinkotervehdystä ja uskaltautua myöhemmin tässä kuussa käsitasapainoiluoppiin.

Katsotaan miten käy.