Avainsanaan ‘joulu’ liitetyt artikkelit

Kaksiviikkoisella joululomalla Suomessa ei näkynyt lunta eikä aurinkoa, ystäviä ja sukua onneksi senkin edestä.

Oli myös rosollia, graavilohta, kotijuustoa, karjalanpiirakoita, joulutorttuja, hedelmäkarkkia ja lakritsipiippuja. Unohtamatta ydinmasssaglögejä, kirkasvalolamppua ja kuutta saunaa.

Väittelin, vihdoin.

Professori lainasi hattuaan sovitettavaksi. Oman hankkimiseen saan luvan virallisesti muutaman viikon päästä, kun tiedekunnassa ehditään lyödä papereihin leima prosessin päättymisen merkiksi.

(c) Juha Mikkonen

Juhlittiin, kaksi päivää.

Cavassa oli pieniä kuplia, puheissa ylisanoja. Nautin molemmista.

Nyt, hieman yli vuorokauden kestäneen kotimatkan jäljiltä olo ei ole levännyt.  Onnellinen se kyllä on.

Täältä tullaan, 2014. Naurun, malttamisen ja uusien seikkailujen vuosi!

Kun viikonloppu on jäänyt väliin työmatkan tiimellyksessä, tuntuu, että maanantaina pitäisi sekä hoitaa kaikki rästiin jääneet asiat että piiloutua ullakolle lepäämään.

Mutta ei se ihan niin mene, sillä amerikkalainen syksy on täynnä juhlia.

Lähes sveitsiläisen pitkäksi venähtäneen illallisen päätteksi kaiverretaan kämppisten kanssa halloween-kurpitsoita. Tämä perinnelaji oli jäänyt aiempina vuosina oppimatta, mutta onneksi ensikertalainenkin voi onnistua. Harjoituskurpitsasta syntyy oivallinen pikku-pacman.

Image

Kaiverrustalkoiden päätteeksi koko kurpitsasuku asetellaan portaille ohikulkijoiden iloksi.

Image

Kurpitsatalkoista tulee kotoisa olo.

Minua ihmetyttää edelleen, miksi Suomessa on syksyisin hiljaista ja pimeää, kunnes tulee joulu.

En ehdota amerikkalaisten perinteiden apinoimista, mutta kyllä nimenomaan marraskuussa olisi hyvä järjestää koko joukko pieniä karnevaaleja kaamosta keventämään.

Joulu tuli, ihan oikea joulu, vaikkakin ilman rosollia, kotijuustoa ja piparitaloa. Lumijumista huolimatta kaikki matkatavaroita myöten ehtivät lopulta perille aattoiltaan mennessä. Joulusaunan löylyttömyyttä kompensoi 17 mailin mittainen jouluajelu sekä se, että tapaninpäivänä nähtiin joulupukin lisäksi myös Elvis.

Kävin tänään läpi päättyvän vuoden merkkihetkiä. Niitä on ollut monenlaisia ja liian monta mainittaviksi. Yhteenvedoksi riittäköön tunne siitä, että elämä on ennen näkemättömän hyvässä hantissa. Vaikka kaikki ei ole selvempää kuin vuosi sitten, vision avoimuus tuntuu nyt paremmalta. Kirjasin myös tärkeimmät tavoitteet alkavalle vuodelle. Niitäkin on koko joukko, mutta kaikesta ei parane huudella ennen aikojaan.

Huomenna on aika saattaa tämä ihmeellinen vuosi arvoiseensa päätökseen brecthtiläisen punkkabareen ja ainakin yhden perinteen voimin.

On aika antaa ystäville Suomessa julkista tunnustusta.

Avasin eilen pussillisen viime viikolla maahantuotuja turkinpippureita jaksaakseni sisuuntua hoitamaan päivän työt. Salmiakki tuli hyvään tarpeeseen. Kotiin kömpiessä oven edestä löytyi kirje. Luin sen laitettuani villasukat jalkaan ja keitettyäni teetä. Kirje sisälsi hyväntuulisia terveisiä loskan keskeltä sekä joulukalenterin. Parhautta, kiitos!

Joulu on oudon lähellä, mutta sitä ennen vietetään Thanksgiving.

Tämä viikko on ollut täynnä ihmisiä, ideoita ja innostusta. Konferenssi oli alusta loppuun intensiivinen. Kotimatka hujahti kuulumisia vaihtaen ja keskustellen. Kevään kurssivalinnat ja työmatka-aikataulu alkavat hahmottua. Joulu on hämmentävän lähellä, mutta sitä ennen on hoidettavana iso kasa asioita.

Hulinan yltyessä on välillä vaikea keskittyä elämään käsillä olevia hetkiä.  Samalla on haastavaa luottaa siihen, ettei aivan kaiken tarvitse tapahtua tänä vuonna, juuri nyt. Kohinan keskellä on huojentavaa kuulla professorin sanovan, ettei kiirettä ole: hän ei ole aikeissa eläköityä ainakaan seuraavaan 30 vuoteen.

On osattava malttaa mielensä ja muistettava suunnitella elämää sen ajatuksen varassa, että nykyhetken lisäksi on olemassa myös tulevaisuus. Iisisti vaan, aikaa on.