Avainsanaan ‘juna’ liitetyt artikkelit

On hyviä syitä olla Euroopassa.

Kun viettää kesälomaa Tonavan varrella, muistaa, että tämä vanha manner oli aikoinaan paikka täynnä toiveita, seikkailuja ja kulmia, joiden takaa saattoi löytää mitä vain. On se vieläkin, kunhan vain asennoituu oikein.

Budapestin rauniobaareissa riittää tutkittavaa. Olut ei ehkä ole erikoisherkkua, mutta kansanmusiikki yllättää iloisesti ja pöytäjalkapallotaidot paranevat pelaamalla. Vanhassa ottomaanikylpylässä on juuri sellaista parantolatunnelmaa kuin pitääkin.

Koska ollaan lomalla, vanha kaupunki kierretään vain aamulenkillä. Mitään ei ole pakko.

Kahviloissa ja junamatkoilla luen Murakamia ja Franzenia, ellen sitten tuijota kummempia miettimättä vastapäisen talon seinää tai ikkunan takana vilistävää peltomaisemaa.

Bratislavassa syödään riittävän monen ruokalajin illallinen ukkoskuuron rummuttaessa ravintolan ikkunoita. Päätetään tulla toistekin, paremmalla ajalla.

Wieniläisen aamiaispöydän ääressä puhutaan seitsemää kieltä, enimmäkseen Erasmus-englantia. Fête de l’Amitié on niin onnistunut, että aletaan jo juonia uutta vuotta sekä parin vuoden päästä järjestettäviä 10-vuotisjuhlia.

Tukholmassa on kesä ja upea kutina kaikesta uudesta. Matkan viimeisenä päivänä käydään asunnossa, johon uskomattoman tuurin ansiosta viittaan pian sanalla koti.

Mainokset

On liian monta viikkoa siitä, kun viimeksi levitin joogamaton lattialle ja asettauduin kolmijalkaiseen koiraan hengittämään huolet pois. Jokin joogasta on kuitenkin läsnä koko ajan.

Kiireisen aikataulun keskellä yksittäiset hetket ovat rauhallisia, kun niihin vain malttaa pysähtyä. Sanomalehteä lukiessani ja käsiä tiskivedessä uittaessani koitan keskittyä siihen, että olen kotona. Luen ratikassa pyörivät runot. Ja vaikka säntäänkin yhdeltä reissulta toiselle, tiedän jostain välistä aina löytyvän sen hetken, jolloin saa loikoilla rantakallioilla kiireettä tai ajatella junassa keskeytyksettä.

Harmaan taivaan alla, sateessa liikennevaloissa seistessä huomaan ahdistukset ja pelot – ja annan niiden sitten mennä, tuomitsematta. Kirkasvalolamppu muistuttaa, ettei syksyn lähestyessä tarvitse leikkiä sen reippaampaa ja rohkeampaa kuin on.

Hymyilen, kun näen, että joku on tussannut alikulkutunnelin seinään oivalluksen: Hengitys on kotonaan kaikkialla.


Junat ovat ehkä maailman nerokkaimpia kulkuneuvoja – niissä voi pysähtyä samalla, kun etenee kohti määränpäätään. Tänään suuntanani oli Stanfordin kollegoiden viikkoseminaari.

Palo Alton palmukujat ovat vähitellen tulleet niin tutuiksi, että niillä osaa kulkea ahdistumatta. Tänään päivästä tuli yllättävän jälleennäkemisen tuloksena erityisen hauska. Silti Stanfordissa käyminen on aina myös muistutus siitä, miten hyvältä ja omalta Berkeley tuntuu.

Paikallisjunamatka lahden eteläiselle rannalle oli joka tapauksessa sopivan pitkä. Sen kuluessa ehti viimeistellä esityskalvot, lukea kirjaa ja katsoa taivaalle huomaten, ettei mikään viittaa sen olevan putoamassa niskaan juuri nyt. Kotimatkalla junaa odottaessa muistin, että kiire lakkaa, kun sen lopettaa – ja usein vasta kun sen lopettaa.

Elämään pitäisi kehittää parempia jarrumekanismeja. Pysähtymisten mahdollistamat pienet oivallukset saavat maailman maistumaan paljon paremmalta.