Avainsanaan ‘kahvi’ liitetyt artikkelit

Kesyä kapinaa

Posted: 20/05/2017 in Uncategorized
Avainsanat:, , , ,

Konferenssit ovat akateemisen elämän tähtihetkiä, mutta ne ovat useimmiten myös karnevaali, jossa tiedeyhteisön jäsenet yhdessä teeskentelevät, ettemme tarvitse unta, kunnon ruokaa tai taukoja.

Viikon päätteeksi muistikirja voi olla täynnä hyviä merkintöjä ja meininki innostunut, mutta olo silti samalla enemmän loppuunkulutettu kuin ravittu.

Suunnatessani aiemmin tässä kuussa Denveriin päätin tehdä pari pientä asiaa toisin.

Tein jokaisena konferenssiaamuna lyhyen Youtube-joogan: En niin perusteellista, että tapahtunutta voisi tuulettaa liikuntasaavutuksena, mutta sen verran, että ehdin muistaa miltä tuntuu hengittää syvään, kuunnella miltä tuntuu ja olla paikallaan.

Päätin myös juoda ainoastaan hyvää kahvia, ja kuten kotonakin, enintään kaksi kuppia päivässä. En koskenut kaikkialla tyrkyllä olevaan konferenssisumppiin kertaakaan, koska tulen siitä vain hermostuneeksi ja huonovointiseksi.

Kesy kapina toimi, pienenä parannuksena ja suurena näyttönä siitä, että muutos kohti parempaa on mahdollista.

Berkeley tunnetaan hipeistään ja nobelisteistaan. Tästä kaupungista on kuitenkin kotoisin myös latte.

Telegraph Avenuella on 50-luvun lopulla perustettu kahvila, jonka alkuperäisistä omistajista yksi oli bay arean ensimmäinen Italiassa koulutettu barista, Lino Meiorin. Kalifornialaiset asiakkaat eivät olleet tottuneet tujuun italocappucinoon. Niinpä Lino komensi alaisiaan lorauttamaan juomaan enemmän maitoa. Huudeltuaan aikansa päivät pitkät latte,  hän keksi lisätä kahvilansa listalle isomman kahvijuoman, jossa olisi jo valmiiksi runsaasti maitoa.

Niin syntyi caffe latte, tai niin tarina ainakin kertoo.

2014-04-03 09.26.35

Nykyisin laten tilaamisesta tekee erityisen kiinnostavaa se, ettei koskaan voi tietää, millainen taideteos kahvin pintaan on taiteiltu.

Sukattoman kesäarjen perään olisi helppo haikailla, mutta jotain mukavaa on siinäkin, että aamulla töihin lähtiessä saa valita päivän tunnelmaan sopivan kaulaliinan.

Pidän siitä, miten monien ihmisten kanssa minun Suomessani syödään lounasta, juodaan kahvia ja haluttaisiin ehtiä tehdä yhdessä enemmän kuin juuri nyt on mahdollista. Sähköpostin ja Twitterin ansiosta lähellä tai vähintäänkin nopeasti tavoitettavissa ovat myös valtameren takaisten todellisuuksien tärkeät henkilöt.

Helsingistä on helppo viehättyä, kun kotimatkalla hyppää äkkiarvaamatta kulttuuriratikan kyytiin. Klovnit lausuvat runoja. Ruskeaan vakosamettipukuun sonnustautunut attasea-salkkuinen mies aplodeeraa muiden mukana. Ulkomaiset turistit ovat innostuneesti ymmällään. Niin olen minäkin.

Ruokakaupan kassajonossa naurattaa: karkkihyllyssä on uutuuspussi nimeltä Pikkuhässäkkä. Tästäkin syksystä taitaa kehkeytyä juuri sellainen.

Elämä on siinä mielessä ihmeellistä, että kun näennäisesti aivan tavallisena päivänä lähtee luennon jälkeen työkaverin kanssa kahville, saattaa yhtäkkiä löytää itsensä kättelemästä Frederick Wisemania ja tämän kuvausryhmää. Ellei sellaisena hetkenä olisi ihmettelevästi innoissaan, tuntisi itsensä luultavasti sivistymättömäksi typerykseksi, koska ei ole aiemmin oikein edes rekisteröinyt koko maestron olemassaoloa.

Työpäivä päättyi tänään cembalo-konserttiin, jossa nuori taiteilija kertoi silmät säihkyen, mikä kunnia on saada soittaa vanhoista nuoteista, hyvällä soittimella, kauniissa tilassa. Konsertin jälkeen tarjolla oli notkuva apéro-pöytä, jollaisista Aallon virkistymistapahtumien olisi hyvä ottaa mallia. Sen äärellä ähkyltä säästi ainoastaan tietoisuus joogatunnin läheisyydestä. Ja sillä joogatunnilla tapahtui pieni mutta riemullinen tasapainoläpimurto.

Aivan tavallisia päiviä ei taida olla olemassakaan, mutta nämä eriskummalliset ovat oikein hyviä.

Herättyäni lauantaina kukonlaulun aikaan seuraamaan hyvän ystävän häitä verkkolähetyksenä, nukuin eilen pitkään. Havahduin alakerrasta leijailevaan tuoreen kahvin tuoksuun.

Olen nyt tavannut kolme neljästä kämppiksestäni. Kokoelma vaikuttaa erinomaiselta.

Yksi opetti, miten talon etuovea käytetään ja kertoi, että maanjäristyksen sattuessa kellarista löytyy puhdasta vettä. En ollut tiennyt, että meillä on kellarikin. Toinen purki kirjansa ja dvd-kokelmansa olohuoneen hyllyyn palatessaan Berkeleyyn kahden vuoden kenttätyökomennukselta. Kolmas on kemisti, jonka tutkimusryhmä kehittää sosiaalitietelijän korvaan hyviltä joskin futuristisilta kuulostavia aurinkopaneeleita. Neljäs on vielä matkoilla, mutta hänen kerrotaan olevan talon paras kokki ja muutenkin hyvä tyyppi.

Talosta on tulossa oikea koti – sellainen, jota lähestyessä ilahtuu valosta ikkunoissa.