Avainsanaan ‘kalenteri’ liitetyt artikkelit

Kalenterinsa saa pakata niin täyteen kirjoitusluentoja, jakamistaloustapahtumia, tapaamisia ja työlistoja kuin haluaa. Mutta jos kurkussa on maanantaiaamuna kaktus, suunnitelma on kirjoitettava uusiksi.

Bewr8XiCEAA8T-v

Viikossa, jona ei jaksa nousta sängystä ylös, on hyvätkin puolensa. Kun kaikki muu on jätettävä tekemättä, ehtii vihdoin lukea rästikirjoja.

Alice Marwickin Status Update kertoo Web 2.0.:n tarinan ja siinä samassa jotain työelämässä meneillään olevasta suuresta huijauksesta. Gina Neffin Venture Labor liikkuu samoissa teemoissa, riskien ja epävarmuuksien äärellä. Näistä kirjoista ei varsinaisesti tule hyvä mieli, mutta ne auttavat ymmärtämään henkilökohtaisten kokemusten yleisempiä yhteyksiä.

Ja sitten ovat onneksi myös urbaanit tutkimusretkeilijät, joista kirjoitettu Explore Everything tulee pyörimään mielessä vielä pitkään. Varsinkin tämä yksi lause: Multiplying possibilities, and creating opportunities that are not offered, is always a political act.

Mainokset

Olen elänyt kalenterikevyttä elämää pian puoli vuotta, eikä paluu entiseen houkuta. Kun kalenteri ei sanele tahtia, voi puolen päivän varoitusajalla päättää mennä tapahtumaan, jossa Craigslistin Craig kertoo missä mennään. Se on ehdottoman hyvä juttu.

Rohkaisin mieleni ja ostin ensi vuodelle kalenterin, joka on kooltaan ja painoltaan kolmanneksen nykyisestä. Viikkojen sijaan aukeamat esittävät kuukausia. Muutos on pieni mutta tärkeä – uuteen kalenteriin ei mahdu laatimaan järjettömän tukkoisia aikatauluja. Tuntien ja päivien sijaan se ohjaa ajattelemaan elämää viikkojen ja kuukausien tasolla – ei nyt varsinaisesti pitkällä aikajänteellä, mutta kuitenkin.

On onnellista, ettei tänä vuonna voi olla nauramatta, kun kuulokkeista kuuluu tuttu kysymys: Palkkakuoppa kerjuukuppi karrieeri hyppykeppi / Ovimatto opintoputki oravanpyörä pätkätyö / Tulosvastuu tuntilista univelka kaleeriorja / Tällaistako on se prekariaatin arki?

WikiLeaksin Julian Assange jakaa minun ja monien muiden kanssa tunteen siitä, että välillä on vaikeaa löytää päivä, jona ehtisi istua alas lukemaan kirjaa: ”When it comes to the point where you occasionally look forward to being in prison on the basis that you might be able to spend a day reading a book, the realization dawns that perhaps the situation has become a little more stressful than you would like.”

Viime kuukausina olen nauttinut siekailematta siitä, ettei minun useimpina päivinä tarvitse katsoa kalenteriini tietääkseni, mitä tehdä ja minne mennä. Vihdoinkin minun aikatauluni ei yleensä ole se, joka tekee tapaamisten sopimisesta vaikeaa. Arjen joustavuus on luksusta, vaikkei se poistakaan haastetta löytää tasapaino sosiaalisen viipottamisen ja rauhallisen, hiljaisen ajatteluajan välillä.

Olen syrjäyttänyt Helsingin ruuhkavuosilta tutun kahden viikon kahvisäännön absurdina. Uudet sääntöni ovat enemmänkin tällaiset: Joka päivä on ehdittävä mennä kahville tai kuuntelemaan kiinnostavaa luentoa tai jutella, jos jollakulla on keskusteluntarve. On keskityttävä oleelliseen niin työssä kuin vapaa-ajalla ja karsittava muusta kainostelematta. Täytyy tuntea vapaus olla avoin yllätyskäänteille mutta myös uskallus istuutua paljouden keskellä perustehtävien äärelle.

Lyhyesti: On elettävä niin, ettei tarvitse haaveilla joutumisesta vankilaan, koska siellä ehtisi tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä.