Avainsanaan ‘kalifornia’ liitetyt artikkelit

Jälleen kerran tekisi mieli lähettää terveisiä minulle vuosi tai kaksi sitten:

Kehottaisin uskomaan Koivistoa kevyemmin mielin: ”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.”

Kertoisin, että kun luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät, niin välillä tosiaankin käy. Kehuisin uskalluksesta miettiä mitä minä haluan tehdä töissä, riippumatta siitä, onko se jonkun muun mielestä kunnianhimoisin kuviteltavissa oleva vaihtoehto.

Sanoisin, että Kalifornian ja Helsingin kaipuut eivät katoa minnekään, mutta niiden kanssa oppii elämään. Ja muistuttaisin, että erityisesti tällaisina aurinkoisina toukokuun iltoina Tukholma on erinomaisen hyvä koti.

Tämänhetkisen itseni haluan määrätä sanomaan vielä useammin ei houkutteleville sivujuonteille ja tarttumaan vihdoin kunnolla toimeen kirjankirjoitusrintamalla, mutta myös hankkimaan uuden pakan IVAO-tarroja ja ottamaan niistä opiksi.

Mainokset

Yhtenä päivänä jätän rakkaan ullakon taakseni, raahaan lumilaudan ja kitaran lentokentälle, juon viimeiset lähtökahvit ja astun lentokoneeseen.

Seuraavana saavun Suomeen.

Kesäkuun alussa joka toinen päivä on deadline. Journaalin erikoisnumero lähtee painoon, kuusi vuotta työn alla ollut artikkeli hyväksytään julkaisuun, ja jollain ihmeen tavalla kaikki tarpeellinen saadaan tehtyä aikanaan. Sitten kun töitä on tehty enemmän kuin sielu sietää, eikä jaksaisi enää päivääkään enempää, lähdetään Lappiin. Siellä on viileää, valoisaa ja lupa levätä.

Heinäkuu tuo tullessaan kauan kaivatun arjen: polkupyöräilyä, puistojoogaa, rauhallisia työpäiviä, myöhäisiä iltoja jalkapalloa katsellen. Uusi Kaisa-kirjasto ilahduttaa, kuten myös sen hyllystä silmiin osuva pino käytössä kuluneita Otteita verkosta.

2014-07-09 13.35.52

Kotimaan matkailu maistuu, mutta samalla valmistellaan jo seuraavaa muuttoa. Syyskuun alussa karavaani kulkee Tukholmaan, uusien töiden perässä. Det kommer att vara jätteroligt.

 

Alvin Ailey Dance Company saapui kaupunkiin kevätkiertueelleen. Siitä sopii olla tohkeissaan, vaikkeivät afroamerikkalainen kulttuuri ja nykytanssipiirit olisikaan omaa kotikenttää. Tanssi kuuluu kaikille.

https://encrypted-tbn2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSTqR-fdC0ovT1tCBs5JESAeJvSg8fbBD-dA3NP2laODZh7_8ns

Kollegat järjestivät erityisen lukupiirisession kunnianosoituksena äskettäin kuolleelle kulttuuriteoreetikko Stuart Hallille.  Menin mukaan, sillä on hyvä ajatus identifioitua sellaiseen ystävälliseen akateemiseen kulttuuriin, jossa ihmiset välittävät toisistaan ja töistään.

Hallin ajatukset identiteetistä ovat tuttuja vuosien takaa Valtsikalta. Niiden ydintä on se, että identiteetit ovat aina työn alla. Olemme niitä tarinoita, joita kerromme menneisyydestä ja tulevaisuudesta:

Cultural identity is a matter of ’becoming’ as well as of ’being’. It belongs to the future as much as to the past. It is not something which already exists, transcending place, time, history and culture. Cultural identities come from somewhere, have histories. But, like everything which is historical, they undergo constant transformation. Far from being eternally fixed in some essentialised past, they are subject to the continuous ’play’ of history, culture and power. Far from being grounded in a mere ’recovery’ of the past, which is waiting to be found, and which, when found, will secure our sense of ourselves into eternity, identities are the names we give to the different ways we are positioned by, and position ourselves within, the narratives of the past.

Kaikesta ei kannata tehdä identiteettikysymystä. Jos kuitenkin tekee, on paras muistaa, ettei asioiden tarvitse olla joko-tai.

Iltalenkillä viheriöivien puiden reunustamilla kaduilla Berkeleyn puutaloja ja puutarhoja silmäillessä tuntuu selvältä, etten koskaan saa Kaliforniasta tarpeekseni. Yhtä selvää kuitenkin on, että jos paluusta Pohjolaan haluaa innostua, hyvä hetki on juuri nyt, kun Kalifornia voittaa kyllä päivien aurinkoisuudessa, muttei enää pitkien iltojen valoisuudessa.

Väitöskirja on painossa, ja aurinko paistaa.

Kiitospäivänä viinilaaksoissa oli ruska. Viikonloppuna kotimatka Los Angelesista tapahtui kiertoteitä, koska moottoritie oli suljettu lumen takia. Berkeleyssä on niin kylmä, etteivät hanskat ole fashion statement.

Aika tuntuu kuluvan tänäkin syksynä aivan liian nopeasti. Kahden viikon päästä olen jo matkalla Suomeen.

Kaiken nopean keskellä kestävä alkaa kiinnostaa.

Joku käyttää samaa pipoa vuosikymmenen, vaeltaessaan mannerta ristiin rastiin.

Toinen ostaa kolmionmuotoisen tontin ja rakentaa sille mielikuvituksekkaita torneja 33 vuotta, kunnes yhtenä päivänä luovuttaa avaimensa naapurilleen, palaamatta enää koskaan.

Kolmannet tuunaavat vanhan joulukalenterin, ja lähettävät sen Kaliforniaan.

Arvostan.

Tänä viikonloppuna meillä on päivähoidossa koira. Sillä on vaaleat tassut ja mukava persoonallisuus. 

Ei tunnu uhraukselta käyttää osaa lauantaista rästitöiden parissa, kun asioita voi hoitaa sohvasta käsin, villasukat jalassa, uutta karvakorvaista kaveria rapsutellen.

Tanssitunnin jälkeen maistuu Farmer’s Marketilta hankittu lounas. Ruokakaupassa ostoskoriin osuu viikonlopun kunniaksi Pandan lakritsia ja bendiläinen kesäolut.

 

Image

Takapihalta limeä ja basilikaa salaattiin hakiessa tuntuu siltä, että elämä on raiteillaan – tai ehkä pikemminkin hyvällä tavalla raiteiltaan, sillä ihan todelliselta tämä Kalifornia ei kaikessa yltäkyltäisyydessään aina tunnu.

Vaikka asuntojahti jatkuu, on selvää, että meneillään on helpoin tähänastisista muutoistani Amerikkaan. Sen takaavat tieto jo hyviksi havaituista ruokapaikoista, tutut ihmiset sekä pari vuotta sitten huolella rakennettu arki, johon voi solahtaa enempiä miettimättä.

Se ei tarkoita, etteikö tämäkin vuosi olisi kokeilu. Kaikki vuodet ovat, jos vain muistaa pysyä uteliaana aloittelijana: In the beginner’s mind there are many possibilities, in the expert’s mind there are few.

Image

Kultakuumeen jälkeenkin Kaliforniaa pitää katsoa uteliaasti kuin aarrekarttaa. Täällä, kuten kaikkialla, voi tapahtua mitä tahansa. Ikinä ei voi tietää varmaksi, mitä kulman takana odottaa.

Ollaan auttamattomasti siinä vaiheessa kesää, jolloin vastoin parempaa tietoani toivon, että minua olisi kymmenen.

Työnjako voisi olla vaikka tällainen:

Yksi hoitaisi asialliset hommat kiirehtimättä, vilkuilematta kelloa ja surematta sitä, että jotain hauskaa jää aina tekemättä, jos yrittää huolehtia kaikesta siitä, mistä pitäisi.

Toisella olisi ruhtinaallisesti aikaa akateemisilla raja-alueilla seilaaviin kohtaamisiin. Koskaan ei tarvitsisi jättää menemättä kiinnostavaan seminaariin tai karata lounaspöydästä puhelinkokoukseen kesken inspiroivan keskustelun. Toinen osallistuisi kurittomiin ajatuskokeisiin ja oppisi ymmärtämään, miksi ruma matematiikka ei kestä ajan hammasta, kun taas kauniille teoreemille löytyy melkein aina, lopulta, myös käytännöllinen sovellus.

Kolmas keskittyisi lukemaan ja kirjoittamaan, rajoituksetta ja riemulla. Kolmannen ansiosta kirjahylly ei olisi täynnä kirjoja, jotka olisi pitänyt lukea vuosia sitten, eikä työpöydällä pyörisi käsikirjoituksia, jotka tarvitsisivat vain vähän lisää työstöä voidaakseen lähteä maailmalle.

Neljäs kysyisi muilta miten voin olla avuksi. Joutohetkinä voisi leipoa työpaikalle kakun tai kirjoittaa kirjeitä ystäville.

Viides saisi aina sanoa kyllä illalliskutsuille, teatteriesityksille ja after work -hengauksille. Viides murehtisi muidenkin puolesta sitä, että ihan pian toimistossa ei enää ole joka aamu kaikkia niitä lämminsilmäisiä ihmisiä, joiden läsnäoloon on huomaamattaan tottunut.

Kuudes tanssisi, joogaisi ja juoksisi. Unta ja liikuntaa olisi tarpeeksi paljon ja tarpeeksi usein. Kotona olisi aina tuoreita hedelmiä ja puhtaita vaatteita. Kuudes ei olisi niin uppoutunut kaikkeen muuhun, että unohtaisi viikko toisensa jälkeen mennä kampaajalle.

Seitsemäs olisi Suomessa, kahdeksas Kaliforniassa, ja yhdeksäs valmiina matkustamaan minne ikinä tilanne vaatii.

Kymmenes ottaisi iisisti ja olisi avoin yllätyksille.