Avainsanaan ‘karnevaali’ liitetyt artikkelit

Kun viikonloppu on jäänyt väliin työmatkan tiimellyksessä, tuntuu, että maanantaina pitäisi sekä hoitaa kaikki rästiin jääneet asiat että piiloutua ullakolle lepäämään.

Mutta ei se ihan niin mene, sillä amerikkalainen syksy on täynnä juhlia.

Lähes sveitsiläisen pitkäksi venähtäneen illallisen päätteksi kaiverretaan kämppisten kanssa halloween-kurpitsoita. Tämä perinnelaji oli jäänyt aiempina vuosina oppimatta, mutta onneksi ensikertalainenkin voi onnistua. Harjoituskurpitsasta syntyy oivallinen pikku-pacman.

Image

Kaiverrustalkoiden päätteeksi koko kurpitsasuku asetellaan portaille ohikulkijoiden iloksi.

Image

Kurpitsatalkoista tulee kotoisa olo.

Minua ihmetyttää edelleen, miksi Suomessa on syksyisin hiljaista ja pimeää, kunnes tulee joulu.

En ehdota amerikkalaisten perinteiden apinoimista, mutta kyllä nimenomaan marraskuussa olisi hyvä järjestää koko joukko pieniä karnevaaleja kaamosta keventämään.

Mainokset

16 vuotta on pitkä aika, kolme viidennestä tähänastisesta elämästäni.

Niin pitkä, että muistan keväästä -95 hämmentävän vähän. Olin silloin 10-vuotias, tästä hetkestä katsottuna vain vähän vanhempi kuin kummipoikani nyt. Muistan onnittelufaksin, jonka lähetimme siskoni kanssa kisastudioon. Helsingin kultajuhlia näytettiin telkkarissa ja lauloin den glider in, vaikken ruotsia osannutkaan. Muistan hetken kaikkinaisen riemullisuuden ja sen, miten onnellisia aikuisetkin olivat Suomen voitosta.

Ja nyt, kevät -11, jona loppuottelu katsottiin San Franciscossa tv-kaistalta puolen tunnin viiveellä, kännykät ja Facebook suljettuina, yhdessä tunnelmallisimmista kisakatsomoista, joissa olen koskaan ollut. Tahdon muistaa semifinaalin ilmaveivin, tervaleijonapastillit, ennalta tuntemattomien ihmisten tuttuuden ja ulkona iltapäiväauringossa kylpevän kaupungin, jonka kaduilla oli karnevaalit jo ennen pelin alkua. Haluan muistaa eilisen yhtenä niistä harvoista päivistä tänä vuonna, jona hetken verran harmitti, etten ollut Euroopassa.

Kaikkein eniten aion kuitenkin pitää mielessä, että kaikenlaiset asiat ovat mahdollisia. Seuraavat 16 vuotta aion varoa olemasta sellainen, jonka on vaikea heittäytyä toivomaan parasta, koska pelkää pettyvänsä. Siinä on yksi kansallinen trauma, josta on jo korkea aika päästää irti.