Avainsanaan ‘kärsivällisyys’ liitetyt artikkelit

Tutkimusmaailman syklit ovat hitaita.

Matka oivalluksen hetkestä julkaisukelpoiseen tekstiin voi kestää vuosia. Joskus ei mene niin kauan, mutta julkaisuprosessin kuluessa saattaa silti ehtiä muuttaa Amerikasta Suomeen ja takaisin.

Boston

Asioissa, joiden toivoisi tapahtuvan nopeasti, kestää välillä ärsyttävän pitkään. Kontrollifriikkiä tuskastuttaa, ettei sitä voi itse muuksi muuttaa. On tyydyttävä odottelemaan ja opeteltava kärsivällisyyttä.

Aina se ei ole ihan helppoa.

Siksi on tärkeää pysähtyä iloitsemaan joka kerta, kun jokin valmistuu.

Laitoin tänään matkaan painovalmiin version paperista, joka julkaistaan virallisesti ensi helmikuussa, CSCW-konferenssissa Baltimoressa. Se on ensimmäinen lohkaisu viime vuonna Bostonissa tehdyn projektin tuloksista: artikkeli siitä, miten sohvasurffaajia kodeissaan majoittavat pariskunnat, perheet ja kämppikset jakavat Couchsurfing-käyttäjätilejä. Kupletin juoni on se, että verkkopalveluja suunnitellessa käyttäjäksi oletetaan tavallisesti yksilö, mutta varsinkin jakamistalouden kohdalla oletus on ongelmallinen, sillä tilat, tavarat ja arki ovat usein yhteisiä ja jaettuja.

Itärannikolla esiintymiseen on vielä aikaa, mutta uteliaimmat ja innokkaimmat voivat lukea paperin ennakkoversion vaikka heti.

Mainokset

Marraskuu, inhokkini, on täällä.

Tänä vuonna en aio paeta, mutten myöskään tahtoisi taistella kaamosta vastaan kädet nyrkissä. On löydettävä jokin lempeämpi ja rakentavampi tapa luovia kohti joulua.

Niinä hetkinä, kun kirjoitustyö ei etene kuin Strömsössä, ajattelen mummia. Mummi opetti, ettei jälkeenpäin kysytä, kuinka kauan työn tekemiseen meni, vaan kuka sen on tehnyt.

Ajattelen myös Obamaa, joka ensimmäisen virkavuotensa jälkeen sanoi oppineensa ennen kaikkea, että kaikessa kestää kauemmin kuin ennalta odottaisi. Ei siitä pidä hermostua.

Ranskalaiset ovat oikeassa: Patience et longueur du temps!

 

Tänä kesänä arjen luksusta on olla esikuvallisten naisten suojatti. He ovat vähän kuin Tove, Edith ja Armi.

Työpaikan naiset kirjoittavat kirjoja, uskovat kysymisen voimaan ja tuovat keskusteluihin kriittisiä näkökohtia ajamatta muita puolustusasemiin. He eivät piileskele, eivätkä pelkää ottaa tilannetta haltuun. He nauravat ja innostuvat usein. He käyttävät aikaansa harkiten, sillä vitkastelu on menneisyyteen kuuluvaa ylellisyyttä.

Joogakoulun naiset kannustavat rohkeuteen ja kärsivällisyyteen. Heidän ohjauksessaan koetellaan ja venytetään mahdollisen rajoja, vähän kerrallaan. Polvitaipeen levätessä olkapäällä, vääntämättä tai pakottamatta, mieleen palaa kysymys muutaman päivän takaa.

What else can you do that you thought was impossible?

Elämänmittainen haaste malttaa on pyörinyt keskusteluissa pitkin vuotta. Unelmat vaativat kärsivällisyyttä.

Viime viikonloppuna puljasin vihdoin valtameressä surffilaudan kanssa. Teki mieli lähettää terveisiä sille tytölle, joka jo kaksi vuosikymmentä sitten haaveili suurien aaltojen ratsastamisesta tietämättä ollenkaan missä ja milloin se voisi olla mahdollista. Sieltä, missä silloin mietin maailmaa, en osannut kuvitella tällaista juhannusta San Diegossa – ehkä hyvä niin, sillä jos olisin osannut, olisi voinut olla vielä vaikeampaa odottaa kärsivällisesti.

Nyt kiinnostaisi tietää, mitä tulevat versiot minusta haluaisivat kertoa tälle nykyiselle, joka on kesälomakotimatkalle lähtemisestä yhtä aikaa kauhuissaan ja innoissaan. San Francisco kiinnostaa, mutta niin kiinnostaa Helsinkikin – ja Amerikka siinä välissä. Jäljellä olevat työpäivät voi laskea sormin.

Ajokortin hankkimisessa tärkeintä ei ole osaaminen, vaan kärsivällisyys. DMV palvelee parhaansa mukaan, mutta erilaisissa jonoissa vierähtää silti helposti puolipäivää. Siinä ajassa ehtii tarkkailla eklektistä asiakaskuntaa sydämensä kyllyydestä.

Kalifornian kuvernööri Schwarzenegger tervehtii lukijaa autoiluoppaan ensimmäisellä aukeamalla. Teoksen loppupuolella lukukokemus saavuttaa eeppiset mittasuhteet, kun jaetaan neuvoja, joilla voitaisiin edistää tieturvallisuuden lisäksi myös työssäjaksamista: Itseään ei pidä koskaan puristaa liian ahtaaseen rakoon. On huolehdittava siitä, että pystyy milloin vain pysähtymään turvallisesti.

Kirjallisen testin suurin haaste oli keksiä, miten vetäytyä kohteliaasti ja numeroa tekemättä tilanteesta, kun tuntematon kanssakokelas ehdottaa lunttausta. Yhdysvaltain viranomaisissa on jotain niin verta hyydyttävän pelottavaa, etten koealueella, jolla puhuminen ylipäänsäkin on kielletty, uskaltanut alkaa selittämään, mikä kolmen sekunnin sääntö on. Toivottavasti kaveri otti asiasta selvää kokeen jälkeen.

Kärsivällisyys kannatti, sillä ajolupa on tarpeen, kun reilun viikon päästä ollaan taas tien päällä.