Avainsanaan ‘kesäloma’ liitetyt artikkelit

On hyviä syitä olla Euroopassa.

Kun viettää kesälomaa Tonavan varrella, muistaa, että tämä vanha manner oli aikoinaan paikka täynnä toiveita, seikkailuja ja kulmia, joiden takaa saattoi löytää mitä vain. On se vieläkin, kunhan vain asennoituu oikein.

Budapestin rauniobaareissa riittää tutkittavaa. Olut ei ehkä ole erikoisherkkua, mutta kansanmusiikki yllättää iloisesti ja pöytäjalkapallotaidot paranevat pelaamalla. Vanhassa ottomaanikylpylässä on juuri sellaista parantolatunnelmaa kuin pitääkin.

Koska ollaan lomalla, vanha kaupunki kierretään vain aamulenkillä. Mitään ei ole pakko.

Kahviloissa ja junamatkoilla luen Murakamia ja Franzenia, ellen sitten tuijota kummempia miettimättä vastapäisen talon seinää tai ikkunan takana vilistävää peltomaisemaa.

Bratislavassa syödään riittävän monen ruokalajin illallinen ukkoskuuron rummuttaessa ravintolan ikkunoita. Päätetään tulla toistekin, paremmalla ajalla.

Wieniläisen aamiaispöydän ääressä puhutaan seitsemää kieltä, enimmäkseen Erasmus-englantia. Fête de l’Amitié on niin onnistunut, että aletaan jo juonia uutta vuotta sekä parin vuoden päästä järjestettäviä 10-vuotisjuhlia.

Tukholmassa on kesä ja upea kutina kaikesta uudesta. Matkan viimeisenä päivänä käydään asunnossa, johon uskomattoman tuurin ansiosta viittaan pian sanalla koti.

Mainokset

Tämä viikonloppu on ollut lepuuttavampaa kesälomaa kuin minun viralliset kesälomani tapaavat olla.

Olen nukkunut päiväunet ennen aamiaista, ajanut metrolla vieraaseen kaupunginosaan, käynyt ruokaostoksilla aasialaisessa supermarketissa, syönyt dumplingeja Chinatownissa ja burmalaista teesalaattia Brighton-Allstonissa. Uskaltauduin kymmenhenkisen rumpubändin säestämälle afrikkalaiselle tanssitunnille. Katselin sillalta Bostonia, Cambridgeä ja niiden välissä joella puikkelehtivia pieniä purjeveneitä. Takana on tuntikausia inspiroivaa, improvisoivaa vaeltelua suuressa, helteisessä, vielä vieraassa kaupungissa, joka pian on oma.

Riemullisen kaupunkiseikkailun vastaparina on hiljainen joutilaisuus, jonka suojissa ehtii sulatella uusien ärsykkeiden tulvaa ja tehdä kaiken tekemällä ei-mitään.

Matka yön loppuun oli luovia prosesseja kutkutteleva kokemus: vapaaehtoisvoimin järjestetty 1300 ihmisen yhteinen kaupunkipeli, joka muutti hetkeksi tavan katsoa ympäröivää tilaa ja siinä liikkuvia ihmisiä. Välitön kokemus ja utelias tarkkailu vuorottelivat kaupungin katuja kulkiessa. Kenties jotain tällaista voisi tapahtua Helsingissäkin? Tai sitten voitasiin ottaa tila haltuun kaivamalla naftaliinista compatibilityrusettiluisteludeittipeli tai kehittämällä kauan puhuttu Keskuskatupeli.

SFMomasta löytyi uusi tuttavuus lempitaitelijalistalle ja oivallus Picasson kubististen kasvojen yhteydestä afrikkalaisiin naamioihin. Amerikkalaisessa taide-elämässä ei ole valittamista – ja kunhan kesäloma alkaa ja itärannikko lähenee, on luvassa lisää. Tänään mieleen kuitenkin juolahti jo ilo siitäkin, että pian pääsee taas keskelle Helsingin kulttuurista paljoutta: Kiasmaan, Ateneumiin, Uudenmaankadun gallerioihin, valokuvataiteen museoon…

Aurinkoisen, aktiivisen levollisen viikonlopun jälkeen aivot hykertelevät ideoiden paljoutta. Lähdön vääjäämättä lähetessä yhä useammat niistä sijoittuvat Suomeen.

Työkaverin tytär oli viime viikolla kysynyt isältään miksi minuutit ovat sellaisia, että ne menee jo. Samaa mietin minäkin tajutessani ensimmäisen vuosineljänneksen päättyvän parin päivän päästä. Lukukautta on jäljellä alle kaksi kuukautta, täkäläisiä töitä vähän yli kolme. Ohikiitävä aika herättää avutonta kauhua.

Paluumuutto Eurooppaan luikertelee keskusteluihin. Suomessa odottaa paljon, mistä innostua, mutta sitä kaikkea on silti vähän pelottavaa ajatella. Jopa kesäloma, joka tulee epäilemättä sisältämään tolkuttoman huikeita hetkiä, herättää ristiriitaisia tunteita, koska se tarkoittaa matkaamista yhä kaemmas vallitsevasta arjesta. Sovittelen päähäni erilaisia ajatuksellisia hattuja löytääkseni näkökulman, josta käsin uskoa siihen, että hurjan hyvin voi olla niin tässä kuin tulevaisuudessakin.

Tämä on se hetki, kun kauniita unia nähdessään pelkää aamunkoittoa, vaikka siihen on vielä tuntikausia – tai se, kun päiväunilta ei millään tahtoisi herätä, vaikka tietää, ettei silmät auki ole välttämättä huonommin.

Elämme jännittäviä aikoja.

Viikon intensiivisenä jatkunut asuntojahti saattaa päättyä lähipäivinä, tai sitten ei. Pidän peukkua Nobel-kodille, realistisen täydelliselle vaihtoehdolle. Juuri nyt mitään ei ole tehtävissä. Silti jännittää.

Kuukauden kestänyt jalkapallokarnevaali huipentuu lähitunteina. Koska matkaseurueeni viipyy vielä matkalla luokseni, katson ensimmäistä puoliaikaa kämppiksen kanssa. Telkkarin katsominen kotisohvalta on äärielämys.

Pelin jälkeen suuntaamme etelään, kesän ensimmäiselle kesälomalle.