Avainsanaan ‘kesäpäiväleiri’ liitetyt artikkelit

Tänään on ollut enimmäkseen rauhallista, enimmäkseen sunnuntai.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana yrittäjyys on kasvanut minua ympäröivässä todellisuudessa isoksi ja oleelliseksi ilmiöksi. Enimmäkseen olen ollut innoissani, mutta välillä on ihmetyttänyt, eikö kohta enää ole okei seistä jättiläisten harteilla ja jatkaa rakentamista sen sijaan, että ryhtyy luomaan jotain aivan uutta.

Vaikuttaa siltä, että vapautta ja merkitystä korostava tapa ajatella työtä alkaa kypsyä pisteeseen, jossa nähdään käärepapereiden ja muodon taakse, asian ytimeen. White hot truth pahoittelee virka-aikalaisten morkkaamista ja toteaa, että ratkaisevaa on yritteliäisyys, ei se, minkälaisella kentällä toimii. Toimimiseen ei aina tarvita toiminimeä. Jollain tavalla juuri tämän me halusimme ilmaista järjestämällä kesäpäiväleirin.

Samoilla linjoilla on tänä viikonloppuna ollut myös kavereiden Avoin yritys, jonka viimeisimmässä kirjoituksessa kehotetaan hyvin: ”Vaalikaa siis kipinöitänne — ja kun maailma tuo eteen kipinän kasvua tukevia mahdollisuuksia, menkää fiiliksen mukaiseen suuntaan ja katsokaa ottaako innostus tulta alleen. Hyvätunnelmaiseen porukkaan hakeutuminen nostaa todennäköisyyttä niin oman kuin muidenkin innostuksen kasvuun.

Tärkeää on löytää sellaisia juttuja, joihin tahtoo panostaa, ja ihmisiä, joiden kanssa uskaltaa satsata ja joiden tukemana suoriutuu niistäkin päivistä, joina tekisi mieli ryömiä sängyn alle piiloon. Kaliforniassa on. Niin on Suomessakin. Mutta kaikkialla ei voi olla yhtä aikaa.

 

 

 

Mainokset

Ensimmäinen kosketus tähän viikkoon johti mustelmaan.

Päivä on silti ollut erinomainen: Työt etenivät. Joogassa hengitettiin turhat taakat ulos elimistöstä. Kesäpäiväleirin kooste on nyt julkaistu ja kenen tahansa vapaasti käytettävissä. Kaikista kolmesta jäi hyvä mieli.

Opiskelukaveri katsoi leirin koostetta ja kysyi lisää. Seurasi sähköpostikeskustelu varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta maailmassa. Totesimme taas kerran, miten monilla tavoin etuoikeutettuun joukkoon kuulumme. Taloudellinen hyvä on yksi näkökohta, mutta tähän soppaan sekoittuvat myös mahdollisuus kaikenlaiseen koulutukseen ja sellainen sosiaalinen turvaverkko, johon luottaen voi rauhassa koetella rajojaan. Maailma on ihmeellisen huikea ja kiinnostavia mahdollisuuksia pullollaan, mutta ehkä kaikkein suurinta kiitollisuutta pitäisi muistaa tuntea siitä, että on saanut oppia näkemään sen juuri sellaisena. Toisenlaisista lähtökohdista käsin sama odotushorisontti näyttäisi aivan erilaiselta.

Teen loppuyhteenvedon kaveria kompaten: Suuri kysymys on se, mitä me tällä etuoikeudella teemme, joka meille on syystä tai toisesta sattuman oikusta suotu.

Maailma on aidosti ihmeellinen.

Todistusaineistona toimii lauantaina vietetty, vallankumouksellisen innostava kesäpäiväleiri. On oltava kiitollinen siitä, että saa elää näin huikeiden ihmisten ympäröimänä. Alumnikollega osui ytimeen kuvaillessaan tapahtumaa sellaiseksi askeleeksi oikeaan suuntaan, joka johtaa vielä johonkin jännittävään ja hyvään. Juuri niin minäkin tahdon uskoa.

Tänä aamuna jonotin viisumihaastatteluun liki kaksi tuntia. Itse haastattelu oli ohi alle minuutissa. Haastattelija tahtoi tietää kolme asiaa: miten menee, miksi haluan mennä sinne minne olen menossa ja kuka unelmien toteuttamisen rahoittaa. Vastattuani hän totesi minun olevan all set.

Niinkuin kai olenkin, vaikka tekisikin mieli ehtiä puoli maailmaa vielä ennen lähtöä. Kaupunki on taas täynnä viimeisiä kertoja. Niiden täyttämät viikot ovat elämän intensiivisimpiä aikoja.