Avainsanaan ‘Kiasma’ liitetyt artikkelit

Ensimmäinen kokonainen viikonloppu Helsingissä sitten kesäkuun alun on myös viimeinen kokonainen huonosti määritellyn pitkään aikaan.

Täällä on kesä ja kaverit, Kiasman ilmaisilta, 10-vuotias Debbiefox, keltaista jaffaa, uimastadion ja riemullista pop-up guerilla -joogaa. On meri, jossa uida, puistoja, joissa lojua, ja Teurastamo, jossa voi sunnuntain päätteeksi kuunnella Bad Ass Brass Bandia.

Image

Ja niin se vain on, että tämä kaupunki, varsinkin kesäisin, on kuin muutkin ystävät: Riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa on, aina toivoisi, että olisi vielä vähän enemmän.

 

Retoriikka on erilaista kuin Amerikassa, mutta kyllä Suomessakin unelmoidaan ja ollaan uteliaita.

Ateneumissa on näytteillä Schjerbeckin elämäntyö. Se on tarina Helenistä, joka kaipasi Pariisia, vapautta ja työrauhaa.

Kiasmassa järjestetty urbaani festivaali Megapolis kokosi yhteen kaupunkiaktivisteja, virkamiehiä, poliittikoja ja meitä muuten vain uteliaita. Iltapäivä oli polveileva ketju ideoita ja kokemuksia uuden testaamisesta uudessa paikassa uudella tavalla.

Korjaamossa lauloi pian esikoislevynsä julkaiseva Tiiu Helinä ja entistä abstraktimman taiteellinen Husky Rescue, jonka keikalla sai lojua lattialla ja antaa ajatusten harhailla.

Taivallahden rantakallioilla lenkkeilijää kohtasi syksyinen sunnuntaiaurinko.

Avokadokakun äärellä fiilisteltiin tukea vastaan seisomaan oppinutta alle vuoden vanhaa viikaria.  Kaikki kiinnostaa, kun missiona on ottaa tunnustelemalla ja maistelemalla selville, mistä tässä maailmassa oikein on kyse.

Kummipoika kysyi sähköpostiviestissään, onko täällä kivaa. Kyllä on – ei ihan koko ajan joka päivä, mutta huomattavan usein.

Esimerkiksi hauskaa oli perjantai-iltana, kun Oaklandin kaduilla tanssimaan oppineet Turf Fienzit turffasivat taidemuseon tapahtumassa taidolla ja esittelivät visiotaan katuväkivallastaan tunnetun kotikaupunkinsa paremmasta tulevaisuudesta. OMCAssa oli muutenkin sellaiset bileet, etten tiedä, koska Kiasma uskaltaa yltää samaan.

Lauantaina pyöräilin kilpaa laskevan auringon kanssa Golden Gatelle. Ehdin ensin. Paluumatkalla Crissy Fieldin halki näin kyltin, jossa kerrottiin paikan olevan omistettu kaikille niille, jotka tunnistavat siinä kauniin paikan unelmoida.

Eilen vietettiin periamerikkalaista sunnuntaita käymällä outlet-ostoksilla ja katsomalla superbowlia.

Ehkä kaikkein kivointa on kuitenkin se, kun maanantaiaamuna työsähköposteja setviessä voi kokea useita iloisia yllätyksiä. Tästä keväästä tulee melkoinen.