Avainsanaan ‘kiitospäivä’ liitetyt artikkelit

Väitöskirja on painossa, ja aurinko paistaa.

Kiitospäivänä viinilaaksoissa oli ruska. Viikonloppuna kotimatka Los Angelesista tapahtui kiertoteitä, koska moottoritie oli suljettu lumen takia. Berkeleyssä on niin kylmä, etteivät hanskat ole fashion statement.

Aika tuntuu kuluvan tänäkin syksynä aivan liian nopeasti. Kahden viikon päästä olen jo matkalla Suomeen.

Kaiken nopean keskellä kestävä alkaa kiinnostaa.

Joku käyttää samaa pipoa vuosikymmenen, vaeltaessaan mannerta ristiin rastiin.

Toinen ostaa kolmionmuotoisen tontin ja rakentaa sille mielikuvituksekkaita torneja 33 vuotta, kunnes yhtenä päivänä luovuttaa avaimensa naapurilleen, palaamatta enää koskaan.

Kolmannet tuunaavat vanhan joulukalenterin, ja lähettävät sen Kaliforniaan.

Arvostan.

Mainokset

On taas se aika vuodesta: kiitospäivä – juhla, jota kannattaa viettää jo ihan siksikin, että jopa tutkimukset kiittelevät kiitollisuuden hyvää tekeviä vaikutuksia.

Nyt olisi siis oivallinen hetki kirjoittaa uusi lista joistakin hyvistä asioista. Sille sisältyisi järjestämättömänä tulvana koteja valtameren kahta puolta, ystäviä ja perheenjäseniä, matkoja neljällä mantereella, tanssitunteja, puuteriaamuja, hedelmämehuja, merivettä, työkavereita, joogamatto, informaatioteknologiaa, odotukset ylittävä luettujen kirjojen lista, ilmainen korkeakoulutus, alumnineuvosto ja alamäessä jarruiltaan tehoton golfkärry. Kattavan listan kirjoittaminen tällaisena, sanotaanko intensiivisenä, vuonna tuntuu mahdottomalta.

Selvää on, että syitä kiitollisuuteen riittää. Yksi niistä on se, että huomenna istuudun kiitospäiväherkkujen ääreen San Franciscossa.

Siinä missä Halloween tuntui ajatuksellisesti vieraalta mutta osoittautui hauskaksi, olin kiitospäivän kohdalla jo ennakolta voittopuolisesti puhtaan viehättynyt. On helppo pitää perinteestä kokoontua hyvän aterian äärelle julkilausumaan aiheita kiitollisuuteen. Toki tätäkin juhlaa voisi lukea tuhannella tavalla vastakarvaan, mutta välillä on parempi suostua nauttimaan siitä kaikesta, mikä elämässä on hyvää.

Kiitollisuustauko arkisesti tohinasta ja tietoyhteiskunnasta rentoutti. Telttailu Big Surissa oli juuri niin eeppistä kuin kuuluukin. Syötiin kalkkunaa ja s’moreseja. Joogattiin aurinkoisella hiekkarannalla. Seuraavana päivänä seistiin sateessa rantakalliolla pelikaaniparven lentäessä yli. Pimeässä illassa erätulilla yksi säesti kitaralla, kun laulettiin Such Great Heightsia. Kaikki näyttää täydelliseltä kaukaa, mutta tärkeimpiä ovat ne hetket, jotka läheltä katsottuina jo elettynä kokemuksena ovat kokonaisen onnellisia.

Kiitospäivä on sellainen pala amerikkalaista kulttuuria, jonka soisin rantautuvan Suomeen ja jonka aion juurruttaa omaan vuotuiseen ohjelmaani.