Avainsanaan ‘kipu’ liitetyt artikkelit

Berkeley-arki toimii, koska siirtymälogistiikkaan ei juurikaan kulu aikaa. Kaikki on lähellä. Ehtii tehdä töitä ja unelmoida.

Täällä on myös helppoa liikkua itsensä onnelliseksi. Ryhmäliikuntatunneilla huomaa olevansa poliittisista protesteista huolimatta lauhkean hyväksyvässä hippikaupungissa.

Joogaopettaja muistuttaa, ettei itseään pidä satuttaa: Nothing should ever hurt. If it hurts, don’t do it. Do less, or do something different. Se ei tarkoita, etteikö pitäisi koetella rajojaan – kipu ja epämukavuus eivät ole sama asia. On maltettava kuunnella, miltä tuntuu ja toimittava sen mukaan.

Tanssinopettaja puolestaan kehottaa viihtymään ilman itseruoskintaa: Have fun. Get what you can. Don’t be hard on yourself. Ja joka kerta uusille tulokkaille annetaan aplodit ja heitä rohkaistaan pysymään huoneessa – ei pidä säikähtää, vaikkei heti osakaan kaikkea.

Nämä opit on pidettävä mielessä, kun ensi viikolla palaan Suomeen ja ryhdyn paketoimaan tätä hullua ja ihmeellistä vuotta 2011.

Mainokset

Lähteminen ei tunnu muuttuvan helpommiksi harjoittelemalla. Lähtölogistiikan oppii optimoimaan, mutta tunteet ovat kuin villihevoset (kuten suomalaisessa kaunokirjallisuudessa opetetaan).

Ja surullistahan se olisi, jos lähteminen olisi täysin kivutonta.

Joogaopettaja kiitti siitä, että kerrroin lähteväni enkä vain kadonnut. Kysymys lähdenkö ikuisiksi ajoiksi päättyi huudahtelevaan jonoon kysymys- ja huutomerkkejä, joka rauhoittui vasta taikasanalla marraskuu. En ole koskaan rakastanut marraskuuta, mutta näinä päivinä sen varassa voi uskoa siihen, ettei tässä lähdössä ole mitään lopullista. Ei hätää, ihan pianhan minä tulen takaisin. Tällä viikolla marraskuu on mantra, toivo ja strategia.

Juuri nyt juuri mikään minussa ei vastusta paluuta Helsinkiin. Samalla juuri mikään minussa ei vieläkään kaipaa täältä pois.

On jatkettava ja kehitettävä ellipsielämää.