Avainsanaan ‘kirjasto’ liitetyt artikkelit

Kampuksen vanhimmassa talossa, akateemisessa päämajassani South Hallissa tuoksuu tutulta. Kaikki on paikallaan, kaikki hymyilevät.

Minut nähdessään dekaani ryntää halaamaan. Seuraa kaksisuuntaista hehkutusta siitä, miten hyvä asia paluu on. Ensimmäisessä työkokouksessa professori on asiaankuuluvan tohkeissaan uusista merisuolalla maustetuista lakritsipiipuista.

Vanha henkilökuntakortti toimii sellaisenaan.

Kirjasto-oikeuksien päivittämiseen tarvitaan yksi hymy ja minuutti.

View to GG

Ja koska päivä on kirkas, Campanilen juurelta näkyy Golden Gate. Ohikulkevalle turistiryhmälle kerrotaan juuri, että mitään, mikä häiritsisi tätä näkymää, ei ole luvallista rakentaa. Näköala on suojeltu, koska Berkeleyn opiskelijoiden on tärkeää muistaa aina suunnata katseensa myös suurempaan maailmaan.

Tätä kaikkea on ollut ikävä.

Muutama kuukausi sitten hankin elektronisen lukulaitteen.

Elän vihdoinkin tulevaisuudessa. Raahaan laukussani vähemmän kirjoja. Jos yllättäen haluan tai tarvitsen jonkun kirjan käsiini nopeasti, saan sen luettavakseni muutamalla klikkauksella. Pidän kirjastoissa samoilusta ja paperisten sivujen sormituntumasta yhtä paljon kuin ennenkin, mutta käteväähän tämä on.

Viime viikolla amerikkalainen kollega vinkkasi mahdollisuudesta ladata Sidewalk Ritual -kirja ilmaiseksi. Koska tarina kertoo San Franciscosta ja koska kaveri lupasi sen olevan hyvin kirjoitettu, tartuin syöttöön.

Ja kyllä, kirjaan on vangittu pala bay areaa, kaikkine ihanuuksineen, kummallisuuksineen ja ristiriitoineen:

My point is, my friend, if you want vitality, if you want creative energy, if you want to be plugged-the-fuck-in to the heartbeat of the world, you just have to walk these streets, man, walk these streets. And just let yourself feel it.

Syksyn saapuessa kutsuvat luovaa energiaa sykkivät kadut. Mutta juuri nyt suurinta elinvoimaa huokuu Suomen kesä, josta tulee pitkä ja hyvä.

Bostonin Museum of Fine Arts on kuin suuri kirjasto, hyvässä ja pahassa. Kokoelmat ovat kattavat, huolella hoidetut ja hyvässä järjestyksessä. On ylivoimaisen paljon mielenkiintoista, mutta myös suuret määrät tummanpuhuvia villisikamaalauksia ja muotokuvia.

Taulupaljouden keskellä on palautettava mieleen, ettei kirjastossakaan tarvitse lukea kaikkia kirjoja, jotta vierailu olisi onnistunut. Viime viikolla öljymaalaukset saivat jäädä omiin oloihinsa, sillä kellarissa oli esillä katsaus huikean graafikon tuotantoon.

Pääsylipun hintaa kohtuullistaa mahdollisuus tulla museoon toistamiseen samalla lipulla. On hyvä hetki osallistua opastetulle kierrokselle.

Opas puhuu taideteoksista kuin vanhoista ystävistä: Olemme niin onnellisia, että hän on täällä meidän kokoelmassamme. Lisäsäväyksen elämykseen tuovat kierrokselle saapuneet eläkeläisherrat, joiden syvällisen taiteentuntemuksen päihittää ainoastaan heidän ilmeisen ylitsepääsemätön tarpeensa päteä.

Kun kierroksen pitäisi aikataulun mukaan jo loppua, oppaalla on mielessä vielä pari juttua Amerikka-osastolla, jotka olisi hirveän sääli jättää näyttämättä. Kulttuuri-ihmiset ovat sunnuntain suola.

Donnerilaisen kirjakerho-opin mukaan lukeminen kannattaa aina.

Kirjat ovat Amerikassa halpoja, erityisesti, kun niitä ostaa käytettyinä tai Amazonin ilmaisen kotiinkuljetuksen turvin. Rajoittelematon ostaminen tuntuu vieraalta, kuten rationaaliset asiat usein. Lukemattomien kirjojen pinon kasvaessa ajattelen Mustassa joutsenessa kuvailtua Umberto Econ kirjastoa ja olen tyytyväinen. Lukemattomat kirjat ovat paljon arvokkaampia kuin luetut. Se, että yhä suurempi osa työn kannalta tärkeistä kirjoista on ensi syksynä työhuoneen kirjahyllyssä tyrkyllä, tekee elämästä helpompaa ja tutkimuksesta jouhevampaa.

Olen kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen olla ostamatta kaunokirjallisuutta, sillä tekstitaiteen omistaminen ei tällä hetkellä tunnu tarpeelliselta. Berkeleyn julkinen kirjasto pursuaa yllätyslöytöjä, sellaisia, joissa todetaan, että ehkä, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, liian monet asiat voivat olla mahdollisia. Yliopiston kirjastossa on niin kauniita paikkoja, että on vieläkin vaikea uskoa, että voin noin vain luvan kanssa istua niissä niin paljon kuin haluan.

Helsingin luottojengi pystyttää lukupiiriä, onnellisesti vihdoin ilman minkäänlaisia yliopisto-opiskelullisia päämääriä. Sellaiselle on aina löydyttävä aikaa. Klubi-iltoja odotellessa voi lukea runon päivässä.

Berkeleyn visuaaliseen ilmeeseen kuuluvat erottamattomasti jugend-sävytteiset mainosjulisteet. Niitä on lähiruokabuumin avanneessa Chez Panissessa. Niitä on kirjastossa. Niitä on ystävien kodeissa. Ne ovat kauniita, enkä ollut tullut ajatelleeksi niitä sen tarkemmin ennen tätä päivää.

Sattumien ja valintojen summana päädyin Moen kirjakauppaan kuuntelemaan, kun julisteet tehnyt David Lance Goines kertoi elämästään, töistään ja siitä, mitä tämä pieni kaupunki on hänelle merkinnyt. Taitelija, joka ei pidä itseään taiteilijana 40 vuoden urankaan jälkeen, kertoi, ettei hän olisi hän ilman Berkeleyä ja sen ihmisten tarjoamaa intensiivistä ja innokasta tukea.

Yleisö nyökytteli ymmärtävästi puheen edetessä siihen, että täällä voi olla ja tehdä mitä vain luottaen siihen, että saa osakseen vain vähän paheksuntaa ja aina paljon kannustusta. Luulen tässä kaupungissa olevan paljon ihmisiä, joiden tunnerepertuaariin ei lainkaan kuulu perisuomalainen, viimeistään euroviisukaudella pintaan puskeva häpeänpelko – tai sitten täällä on paljon ihmisiä, jotka työstävät tunteitaan harvinaisen kypsästi. Niin tai näin, arvelen häpeänpelottomuuden olevan suuri syy sille, että täällä tapahtuu niin paljon järjettömän huikeita juttuja.

Kaikkein osuvin oli kuitenkin Goinesin toteamus, että Berkeleyyn muutettuaan hän tajusi haluavansa olla juuri täällä ja sen jälkeen vain jotenkin jätti lähtemättä. Goines muutti Berkeleyyn naapurikaupunki Oaklandista, minä aika paljon kauempaa. En silti yhtään ihmettele, että tänne päästyään jotkut vain jäävät – niin saattaisi käydä minullekin, elleivät umpeutuva viisumi ja merkittäville tahoille tehdyt lupaukset ajaisi kotiin ennen ensi talven routaa.

Pörssiyritykset tekevät osavuosikatsauksia kvartaaleittain. Minä päätin tehdä pienen välitilinpäätöksen ensimmäisen Amerikassa vietetyn vuosikahdeksanneksen päätteeksi.

Kuudessa viikossa vieras ehtii muuttua tutuksi, seikkailu arjeksi. Vuosikahdeksannessa ehtii syntyä rutiineja, tottumuksia ja paikallistietämystä. Osaan pieniä asioita, joita yleensä unohtaa arvostaa, jos asuu pitkään samassa paikassa – esimerkiksi tietoa siitä, mitä katua pitkin kannattaa pyöräillä kotiin, ettei joudu tarpeettomaan ylämäkeen tai ajamaan liikennettä vastaan, tai varmuutta siitä, mitä appelsiinimehua haluaa aamulla juoda.

Vauhdin hidastamisesta on kummunnut fiilis siitä, että aikaa on ja se riittää kyllä kaikkeen oleelliseen. Olen lennättänyt leijaa, hengittänyt turhaumia ulos joogatunnilla ja kävellyt kenkäni pilalle. Olen tottunut käymään kirjastossa ja tanssitunnilla, mutta myös harjoitellut tosi-tv:n katsomista sohvalla istuen ja peiton alle jäämistä, vaikka lähistöllä olisi tarjolla useita mielenkiintoisia tapahtumia.

En muista, koska olisin viimeksi elänyt näin kaikkinaisessa rauhassa. Tahdon keksiä keinon säilyttää tämän tunteen talven yli.

Vaikeinta elämässä on se, että pitäisi tietää itse mitä haluaa.

Pankkitiliä ei kannata avata tietämättä, mitä ja millaisin ehdoin tarvitsee. Italopankkiiri osasi sanoa moikka, koska hänellä on oululainen kaveri. Lupasin palata asiaan harkittuani vaihtoehtoja.

Kännykkäliittymää ei voi avata päättämättä ensin, millaisen ottaa ja ottaako samaan pakettiin myös puhelimen. Olisiko nyt hyvä hetki kokeilla vapautta mobiiliwebin ikeestä? Entä onko aikansa elänyttä vastarintaa olla hankkimatta iPhonea, jos sellaista ei oikeasti tarvitse?

Polkupyöräkaupoilla vaihtoehtojen paljous on typerryttävä. Jalkajarrutoiveella voi rajata valikoimaa ja huvittaa myyjiä, mutta päätökseen johtavaksi perusteeksi siitä ei taida olla.

Kirjastokortin kuva piti valita neljästä mahdollisesta designista. Niiden välillä en sentään jäänyt arpomaan, vaan ryhdyin vitkastelematta julkisen hyvän asiakkaaksi.

Juuri nyt haluan lähteä San Franciscoon burritolle ja jäätelölle. Huomenna on hyvä päivä tehdä lisää ratkaisuja.