Avainsanaan ‘koulu’ liitetyt artikkelit

Kolme kuukautta on vaikeanmittainen aika.

Kvartaali on niin pitkä, ettei koko aikaa mitenkään voi olla huliviliseikkailumoodissa, ei varsinkaan jos on tullut kaupunkiin tiukasti työasioilla. Samalla aika on niin lyhyt, että itsesuojeluvaisto kieltää molskauttamasta ankkuria liian syvälle. Ennen kuin arvaakaan pitää huiskuttaa toisille hyvästiksi ja tunnustaa itselleen, että työsuunnitelmaan kirjatut viikot käyvät vähiin.

Kolmesta kuukaudesta on jäljellä enää yksi. On se vaihe kesästä, jolloin tartun pieniinkin aavistuksiin kaipuusta Suomeen innolla, sillä omalla ovelalla tavallaan ne tekevät kaikesta helpompaa.

Tänä viikonloppuna olen siksi huoletta vähän kateellinen kaikille niille, jotka pääsivät Kouluun. Mutta vain ihan vähän, sillä hyvin mukavia ovat myös sellaiset päivät, joina voi ostaa vihannestorin hyväntuuliselta kauppiaalta kypsiä avokadoja pilkkahintaan, katsoa taidemuseon katolta mereen hyppiviä taitureita ja kiepsahtaa italialaiskaupunginosan joogakoulussa asanoihin, jotka kaksi vuotta sitten vaikuttivat täysin absurdeilta.

Mainokset

Pyöräillessäni tänään luennolle mietin, onko asiaa nimeltä alakynsietu olemassa. Jos on, se tarkoittaa hyötyjä, joita saa hakeutuessaan tai ajautuessaan pois paikoista, joissa nauttii kotikenttäetua.

Ensimmäinen kouluviikko on sisältänyt löytämisen riemua mutta myös kulttuurishokin. Ennalta oli tiedossa sekä se, että paikalliset opiskelijat ovat osaavia ja motivoituneita, että se, että kursseilla luetaan paljon ja kovalla vauhdilla. Sekään ei tule yllätyksenä, että amerikkalaisen yliopiston jatko-opiskelijat puhuvat akateemista äidinkieltään huomattavan sujuvasti ja heittävät vilkastahtisiin keskusteluihin argumentteja, joiden mahdollisuus oli parhaimmillaankin vasta alkamassa orastaa omassa takaraivossa. Hyppäys jonkin tietämisestä saman asian elämiseen todeksi on kuitenkin todellinen.

Ei ole pelkästään mukavalla tavalla hämmentävää löytää itsensä epämukavuusalueen uumenista. Samalla olen innoissani. Tämä kortti kannattaa katsoa loppuun asti samoista syistä kuin lukiossa tuntui mielekkäältä lukea pitkiä kieliä – kaikkein eniten voi oppia silloin, kun opettajan lisäksi myös kanssakurssilaiset ovat itseä edistyneempiä.

Jos alakynsietu on olemassa, sen pitäisi olla tällä hetkellä minun puolellani.

Kulkemaamme reittiin Vancouverista San Franciscoon olisi järkevää varata kolme tai neljä kuukautta. Meillä oli käytettävissä noin viikko, mutta saimme sen tuntumaan kolmelta tai neljältä kuukaudelta.

Grant’s Passin vihannesmarkkinoiden ihmisissä ja kirpputorien tavarakummajaisissa riitti tutkailtavaa. Kalifornian puolelle tultaessa tiet muuttuivat mutkaisiksi ja puut valtaviksi. Launtai-illan hämärtyessä palasimme valtameren rannalle. Sunnuntaina Berkeley otti matkalaiset vastaan helteisenä ja täynnä uutta elämää hehkuvia fukseja. Myöhemmin samana iltana tiesin palanneeni San Franciscoon, kun kadulla ohitsemme käveli alaston mies.

Autovuokraamon kuitin mukaan matkamittariin kertyi viikon varrella 1500 mailia. Isä on opettanut, että on eri asia olla lomalla kuin lepäämässä. Tänään jouduin päästämään siskon kotimatkalle kohti Eurooppaa. Söin sushia suruuni. Sitten tartuin arkirutiineihin hyvillä mielin. Menneessä ja tulevassa on paljon hehkutettavaa, mutta hyvää on myös tässä ja nyt.

Ylihuomenna alkaa koulu.