Avainsanaan ‘kummipoika’ liitetyt artikkelit

Lähdön logistiikka on suoraviivaisuudessaan helppoa: siivous, pakkaus, lähtöselvitys ja turvatarkastus. Fiilisten sekamelska sen sijaan on vuodesta toiseen samanlainen, eikä tunnu helpottuvan harjoittelemalla.

Tuntuu hullulta lähteä juuri kun päivät ovat pisimmillään, kun asunnon ainoa viherkasvi on puhjennut kukkaan, kaksi päivää ennen hyvän ystävän esikoisen laskettua aikaa. Samalla olen tyytyväinen, että elämä on sellaisessa pisteessä, jossa Suomesta lähteminen tuntuu haikealta.

Kun kummipoika kysyy, miksi minä aina haluan lähteä, on mahdotonta antaa järkevää vastausta. Tekee mieli sanoa, etten minä haluaisikaan lähteä minnekään juuri nyt. Mutta ei sekään olisi ihan totta, sillä meren vastarannalla odottaa sellaista, mille en tänä kesänä voi enkä halua sanoa ei.

Kummipoika kysyi sähköpostiviestissään, onko täällä kivaa. Kyllä on – ei ihan koko ajan joka päivä, mutta huomattavan usein.

Esimerkiksi hauskaa oli perjantai-iltana, kun Oaklandin kaduilla tanssimaan oppineet Turf Fienzit turffasivat taidemuseon tapahtumassa taidolla ja esittelivät visiotaan katuväkivallastaan tunnetun kotikaupunkinsa paremmasta tulevaisuudesta. OMCAssa oli muutenkin sellaiset bileet, etten tiedä, koska Kiasma uskaltaa yltää samaan.

Lauantaina pyöräilin kilpaa laskevan auringon kanssa Golden Gatelle. Ehdin ensin. Paluumatkalla Crissy Fieldin halki näin kyltin, jossa kerrottiin paikan olevan omistettu kaikille niille, jotka tunnistavat siinä kauniin paikan unelmoida.

Eilen vietettiin periamerikkalaista sunnuntaita käymällä outlet-ostoksilla ja katsomalla superbowlia.

Ehkä kaikkein kivointa on kuitenkin se, kun maanantaiaamuna työsähköposteja setviessä voi kokea useita iloisia yllätyksiä. Tästä keväästä tulee melkoinen.