Avainsanaan ‘lakritsipiippu’ liitetyt artikkelit

Kampuksen vanhimmassa talossa, akateemisessa päämajassani South Hallissa tuoksuu tutulta. Kaikki on paikallaan, kaikki hymyilevät.

Minut nähdessään dekaani ryntää halaamaan. Seuraa kaksisuuntaista hehkutusta siitä, miten hyvä asia paluu on. Ensimmäisessä työkokouksessa professori on asiaankuuluvan tohkeissaan uusista merisuolalla maustetuista lakritsipiipuista.

Vanha henkilökuntakortti toimii sellaisenaan.

Kirjasto-oikeuksien päivittämiseen tarvitaan yksi hymy ja minuutti.

View to GG

Ja koska päivä on kirkas, Campanilen juurelta näkyy Golden Gate. Ohikulkevalle turistiryhmälle kerrotaan juuri, että mitään, mikä häiritsisi tätä näkymää, ei ole luvallista rakentaa. Näköala on suojeltu, koska Berkeleyn opiskelijoiden on tärkeää muistaa aina suunnata katseensa myös suurempaan maailmaan.

Tätä kaikkea on ollut ikävä.

Mainokset

Suomen kesä on lyhyt mutta ihmeellinen. Tänä kesänä se on minun osaltani tavallistakin lyhyempi – ja ihmeellisempi.

Olen sinkoillut pää kolmantena jalkana järjestämässä omia ja työasioita: ideoinut palvelumuutoksia, käyttäjätutkimuksia, illallisia ja seminaareja. On ollut hektistä ja hauskaa.

Kaiken keskellä pieni loma sivilisaatiosta tekee terää. Sorsatunturin huipulta tähystellen kaupunkilaiselämän kommervenkit näyttävät sopivan vähäpätöisiltä. Merkittävämpää on se, että on tajunnut lähteä matkaan ja sitten vielä päässyt perille sen tunturin laelle, jonka olemassaolon huomasi vasta vähän aikaa sitten karttaa katsoessaan. Lakritsipiipun lakritsi on tuoretta ja makoisaa.

Viikon päästä asun Bostonissa. Onneksi sielläkin on kesä ja seikkailupotentiaalia. Lakritsipiippuja vien mennessäni.

Sanomalehdessä sanottiin osuvasti: Kesä on ohi, mutta kyllä Helsinkiä kannattaa rakastaa.

Käsillä on ensimmäinen kokonainen viikonloppu Helsingissä reilusti yli vuoteen. Se on riemullista, sillä tämä on kaupunki, jossa on ystäviä, lakritsipiippuja, raitiovaunuja, uimastadion, Design Market, ruisleipää ja lupa innostua. Lisäksi saattaa löytyä burritoja, jääjogurttia ja hyvällä onnella jokin naurettavan jyrkkä katu kiivettäväksi.

Tätä nykyä täällä on myös koti. Kuukausien kuljeskelun jälkeen asetun aloilleni, hetkeksi. Se on mukavaa, sillä tässä talossa voi niin halutessaan juoda aamuteetä, pyyhkiä pölyt ovenkarmeista, tutkiskella vanhoja papereita ja nauttia ikkunan takana paistavan syysauringon lämmöstä.

Mutta varovasti nyt, sillä tämä hetki, jos mikä, on hauras.