Avainsanaan ‘läsnäolo’ liitetyt artikkelit

Juuri nyt kaikkea on paljon.

Sanoista pitäisi koota lauseita, lauseista artikkeleita, ja lopulta artikkeleista kirjoja. Rahoitushakemusten ja -neuvottelujen pohjalta pitäisi rakennella tulevaisuus.

Kuten polkupyöräilyviisaus opettaa, tasapainon säilyttämiseksi on pysyttävä liikkeessä.

https://i2.wp.com/img0.etsystatic.com/001/0/6816622/il_570xN.473048586_2oqj.jpg

Mutta samalla pitäisi osata keskittyä pieniin palasiin. Nyt pöydällä olevat legot eivät määritä koko rakennelmaa, mutta ne ovat ne, jotka ovat käytettävissä juuri nyt.

Joogaopettajan mukaan pienissä hetkissä kannattaa oppia olemaan, koska koko elämä muodostuu niistä. Vähän samaa sanoi Wall Streetista etnografisen kirjan kirjoittanut Karen Ho eilisessä esityksessään, Bruno Latouria siteeraten: Train tracks that span continents are themselves local at every point.

 

Lukukausi alkoi eilen sellaisen kurssin avausluennolla, jolla tietokoneiden käyttö on kielletty opetuksen aikana.

Sääntö on pieni järkytys mutta ennen muuta iloinen yllätys: läppäri on usein kuin proverbiaalinen karkkikulho, josta on vaikea pitää kätensä erossa, vaikka kuinka tietäisi, että ilman olisi parempi. Niin paljon hyviä ja innostavia asioita kuin internet mahdollistaakin, erityisen paljon hyvää ja innostavaa jää kokematta, jos ei keskity olemaan läsnä siellä missä on.

Keskustelu internetin kyseenalaisistakin vaikutuksista meihin ja suhteisiimme on viime aikoina voimistunut hiljaisista signaaleista julkiseksi hälyksi. Olen lukenut Turklea ja Lanieria. Suosittelen. Ne ovat tarjoilleet ajatusruokaa vireillä olevia kirjoitusprojekteja varten, mutta puskeneet pohtimaan laajemminkin, mitä ihmiskunta oikein on informaatioteknologian kanssa itselleen tekemässä.

Itse aion tänä vuonna yrittää käyttää internetiä ja tietokonetta ylipäänsä harkitummin ja laadukkaammin. Olen statuspäivitystauolla, harjoittelen lukemaan sähköpostia keskitetymmin ja pitämään tietokonetta kiinni silloin, kun sen käyttämiselle ei ole parempaa syytä kuin pohjattoman rauhaton uteliaisuus. Kokeiluja ajaa mielenkiinto nähdä millaista arki voisi olla, jos keskittyisi keskittymään paremmin myös joogatuntien ulkopuolella.

Verkkoviuhdonnan vaimentamistakin huojentavampaa on tänään ollut se, että sain passini takaisin – varustettuna viisumilla sinne, missä joukkoliikenteen kehityshankkeiden toteutusaikoja lasketaan vuosikymmenten sijaan kuukausissa.

Kaivoin metsäretkeä varten esiin päiväkirjani. Viimeisin merkintä on kirjoitettu lentokoneessa matkalla Yhdysvaltoihin.

Taaksepäin selatessa punaisten kansien välistä löytyy ajatuksia, joita en muistanut kirjoittaneeni mutta jotka lukiessa välittömästi tunnistan omikseni. Useimmat merkinnät on kirjoitettu matkalla koteihin – omiin tai muiden, entisiin, nykyisiin ja tuleviin. Paljossa heijastuu vaikeus luottaa siihen, että nykyhetki riittää, ettei tulevaisuuteen tarvitse yrittää ryntäillä.

Meidän sukupolvemme etsii vastausta siihen, miten voisi yhtä aikaa kulkea ja olla aloillaan. Eilen puhuttiin siitä, miten järjetöntä on yrittää ominpäin päättää, missä tahtoo elää. Samalla on huikeaa tietää, että on monia paikkoja, joissa voisi olla onnellinen.

Viime viikon määritelmän mukaan käsillä on elämänmittainen haaste malttaa. Paras tuntemani vastalääke malttamattomuudelle on määrätietoinen ei nyt. Mahdollisten tulevaisuuksien loputonta jonoa ei tarvitse täysin tyrmätä, mutta on muistettava, että vaikka melkein mikä vain voisi olla mahdollista, se ei koskaan tarkoita kaikkea kerralla.

Ehkä elämästä pitäisi ajatella samalla tavalla kuin sisko aikoinaan opasti suhtautumaan suurkaupunkeihin: kaiken paljoutta ei tarvitse pelätä, sillä vaikka ympäriltä löytyykin mitä tahansa, itse on silti aina vain yhdessä kaupunginosassa kerrallaan.

Kun julkiset, arkiset tilat ovat kauniita, ei tarvitse unelmoida täydellisestä kylpyhuoneesta.

Berkeleyn kampukseen liittyy samanlaista arkkitehtonista iloa kuin Palais des Nations’iin, Valtsikan sisäpihaan tai yliopiston päärakennuksen vanhaan puoleen. Arvokkaannäköiset puitteet tekevät tavallisesta työpäivästä hivenen juhlavamman. Kauniit rakennukset toimivat muistilappuina: Toimeen tulee tarttua kiitollisena mahdollisuudesta olla juuri siellä, missä on ja minne kulloinkin kuuluu.

Berkeley Institute of Design on tilojensa puolesta samanhenkinen kuin Aallon Design Factory, tai toisinpäin. Molemmissa tekee mieli ryhtyä rakentamaan ja ajattelemaan uusista kulmista. Minulla tulee luultavasti olemaan BIDiin vain vähän enemmän virallista asiaa kuin on ollut Design Factoryyn. Aion silti tottua pyörimään sielläkin. Uskon edelleen, että toivo hauskoista ideoista, hyvistä ihmisistä ja ilmaisesta ruoasta on täysin riittävä syy läsnäololle.