Avainsanaan ‘Lisa Gansky’ liitetyt artikkelit

Bite off more than you can chew, then you chew like hell. Tämä oli Lisa Ganskyn, yhden jakamistalousilmiön kärkihahmoista, keskeinen neuvo SHARE-konferenssin yleisölle.

Ja juuri niin tässä on taas tainnut tulla tehtyä.

Huhtikuun alun jälkeen olen istunut lentokoneissa suuntana Chicago, Soul, ja Boston. Ensimmäinen oli konferenssi, viimeinen meneillään oleva paluu parin vuoden takaisille kotikulmille. Keskimmäinen sentään oli hyvään tarpeeseen tullut, viime kesältä rästiin jäänyt loma.

Tutkimushaastattelukierros on kuljettanut minua ympäri Bay Arean naapurustoja. Kalifornia-päivien huvetessa olen myös vihdoin käynyt vierailulla Airbnb:n ja Couchsurfingin toimistoilla, tavannut paikallisen aikapankkitutkijan ja sopinut kahveista Yerdlen edustajan kanssa.

Onneksi on muutakin. Olen kiivennyt Claremont Canyonin polkua kukkulan laelle ja katsellut sieltä lahden takana siintävää valtamerta. Pujahtanut joogasalin rauhaan ja poetry slamin melskeeseen. Viettänyt sunnuntai-iltaa Berkeleyn kreikkalaisella teatterilla ja valmistanut jälkivapuksi simaa, koska The Nationalin keikalle ja ystäville nyt vain on oltava aikaa.

On ollut sellaista kiirettä ja hulinaa, joka saa ihmeelliset asiat tuntumaan arkisilta ja arkiset ihmeellisiltä.

Viikon päästä palaan Suomeen, mutta kesäkuun deadlinesumasta päätellen vimmainen pureskelu jatkuu ainakin juhannukseen asti.

En ole varma olenko tehnyt tänä syksynä enemmän töitä kuin aiemmin, mutta tiedän varmuudella tehneeni niitä keskitetymmin ja keskittyneemmin. Ilmassa on nytkin monia palloja, mutta ne muodostavat eheän jonglöörausharjoitteen. Kun aikaa ei kulu ruuhkabusseissa sahatessa eikä rajallisesta ajasta kilpailevia aktiviteettaja tasapainotellessa, ehtii paneutua täysipainoisesti siihen, mitä tekee.

Olen nauttinut häiriöttömyydestä täysin siemauksin. Nyt luentokauden päättyessä ja aikataulun vapautuessa joustavammaksi olen kuitenkin löytänyt itseni työpöydän äärestä miettimästä, mihin pitäisi tarttua. Tekemistä riittää, mutta joustamattomat aikataulut tai deadlinet eivät määrää tahtia. Saatuani tänään kevään workshopin osallistumiskutsun julkaistua, tajusin, että seuraavaan hommaan ryhtymisen sijaan on aika laittaa päivän työt pakettiin ja lähteä vapaalle, tekemään ihan mitä vaan.

Olin ymmälläni, vaikka vasta eilen nyökyttelin oivaltaville sanoille siitä, miten tärkeää kiireettömyys on. En ollut varautunut kohtaamaan korvamerkitsemätöntä aikaa. Hetkeä myöhemmin pyöräilin valikoimaan joulukortteja, lukemaan eilen luennoineen Lisa Ganskyn uutta kirjaa ja lähettämään sähköpostia entisille kämppiksille.

Kun työssä on imua, on helppo unohtaa, mitä kaikkea muutakin elämässä on. Kuitenkin, ehkä erityisesti silloin, kun työ vie onnellisesti mennessään, on pidettävä huoli siitä, että elämässä on jatkossakin monenlaista muutakin kuin työ.