Avainsanaan ‘loma’ liitetyt artikkelit

Bite off more than you can chew, then you chew like hell. Tämä oli Lisa Ganskyn, yhden jakamistalousilmiön kärkihahmoista, keskeinen neuvo SHARE-konferenssin yleisölle.

Ja juuri niin tässä on taas tainnut tulla tehtyä.

Huhtikuun alun jälkeen olen istunut lentokoneissa suuntana Chicago, Soul, ja Boston. Ensimmäinen oli konferenssi, viimeinen meneillään oleva paluu parin vuoden takaisille kotikulmille. Keskimmäinen sentään oli hyvään tarpeeseen tullut, viime kesältä rästiin jäänyt loma.

Tutkimushaastattelukierros on kuljettanut minua ympäri Bay Arean naapurustoja. Kalifornia-päivien huvetessa olen myös vihdoin käynyt vierailulla Airbnb:n ja Couchsurfingin toimistoilla, tavannut paikallisen aikapankkitutkijan ja sopinut kahveista Yerdlen edustajan kanssa.

Onneksi on muutakin. Olen kiivennyt Claremont Canyonin polkua kukkulan laelle ja katsellut sieltä lahden takana siintävää valtamerta. Pujahtanut joogasalin rauhaan ja poetry slamin melskeeseen. Viettänyt sunnuntai-iltaa Berkeleyn kreikkalaisella teatterilla ja valmistanut jälkivapuksi simaa, koska The Nationalin keikalle ja ystäville nyt vain on oltava aikaa.

On ollut sellaista kiirettä ja hulinaa, joka saa ihmeelliset asiat tuntumaan arkisilta ja arkiset ihmeellisiltä.

Viikon päästä palaan Suomeen, mutta kesäkuun deadlinesumasta päätellen vimmainen pureskelu jatkuu ainakin juhannukseen asti.

Mainokset

Onnistuneen loman resepti on yksinkertainen: sekoitetaan toisiinsa vieraita paikkoja, tuttuja ihmisiä ja tulosvastuuton uteliaisuus.

Mukavia asioita ovat esimerkiksi hyvin nukuttua yötä seuraava brunssi, kajakointi suurien kaupunkien pienissä joissa, puisto-ooppera, taidemuseoista löytyvän kauneuden määrä, amerikkalaisten turistien tarkkailu sekä se, että on aikaa esittää suuri määrä kysymyksiä avaruuslentojen historiasta ja galaksien valloittamisen etiikasta.

On ilo löytää paikkoja, joiden voi kuvitella olevan kuin Berliini niinä vuosina, joina muutto itään ei vielä ollut sukupolveni kollektiivinen unelma.

Hauskaa on silloinkin, kun on päätynyt cocktail-tilaisuuteen 95. kerrokseen, järvenrannalle katsomaan ilmailunäytöstä tai yli kaksikymmentä korttelia kartan ulkopuolelle.

Kun ilta vihdoin alkaa jäähtyä, istutaan kattoterassilla tai kadunvarsikuppilassa vaihtamassa kuulumisia ja ihmettelemässä Amerikkaa.

Rax Rinnekankaan opin mukaan riittävän arvovaltainen ei tarkoittaa kyllä. Maailma on kuitenkin siitä mukava paikka, että välillä täällä ollaan mutkittelematta myöntäviä.

Kirjoitin elefanteista ja sameista vesistä. Teksti julkaistiin tänään yhtä aikaa kahdessa suosikkiblogissani. Se on pieni asia, jonka tapahtuman ensikertaisuus saa tuntumaan todellista suuremmalta – ja jännittävältä vähän samalla tavalla kuin ensimmäisen kolumnin julkaiseminen ainejärjestölehdessä.

Illalla saapunut sähköposti kertoi, että pääsemme järjestämään workshoppimme ensi kevään konferenssiin. Se on tavallaan suuri juttu, mutta tuntuu pienemmältä, koska tällaista on tehty ennenkin. Enää tällaiset uutiset eivät käynnistä puolihuolestunutta pohdintaa siitä, mihin on tullut ryhtyneeksi ja miten siitä selvitään.

Vaikka melkein ei malttaisi, huomenna lähden lomalle.

Suomen kesä on lyhyt mutta ihmeellinen. Tänä kesänä se on minun osaltani tavallistakin lyhyempi – ja ihmeellisempi.

Olen sinkoillut pää kolmantena jalkana järjestämässä omia ja työasioita: ideoinut palvelumuutoksia, käyttäjätutkimuksia, illallisia ja seminaareja. On ollut hektistä ja hauskaa.

Kaiken keskellä pieni loma sivilisaatiosta tekee terää. Sorsatunturin huipulta tähystellen kaupunkilaiselämän kommervenkit näyttävät sopivan vähäpätöisiltä. Merkittävämpää on se, että on tajunnut lähteä matkaan ja sitten vielä päässyt perille sen tunturin laelle, jonka olemassaolon huomasi vasta vähän aikaa sitten karttaa katsoessaan. Lakritsipiipun lakritsi on tuoretta ja makoisaa.

Viikon päästä asun Bostonissa. Onneksi sielläkin on kesä ja seikkailupotentiaalia. Lakritsipiippuja vien mennessäni.

Vaikka Amerikassa ei ole länsirannikon voittanutta, ihmeellistä riittää myös suurissa itäisissä kaupungeissa ja niiden välillä kulkevissa busseissa.

Washington DC:ssä voi perehtyä sotahistoriaan, kurkistaa afroamerikkalaisuuteen ja ajella kaupunkipyörillä. Hallintokaupungin helteessä voi viihtyä niin hyvin, että jää kahdesti vielä yhdeksi yöksi.

Philadelphiassa on helppo ja hyvä olla. On Pohjoisia Vapauksia, muraaleja, kauppahalli, itsenäisiä taidekollektiiveja ja Rockyn jalanjäljet. Kohdalle saattaa myös osua jamaikalainen karaoke, marokkolainen illallinen tai kansallinen tanssipäivä, jonka tapahtumat sijoittuvat kategoriaan ilmainen hauska.

Cambridgeen comebackiä tehdessä on muisteltava, mitä tekee loma-ajan ulkopuolella. Viime viikkojen onnistuneisuudesta kertoo se, että työasioiden mieleenpalauttamiseen tarvitaan kirjallista materiaalia.

Ja sitten on tämä New York, joka ei esittelyjä kaipaa.

Kesälomasuunnitelmien kehkeytyessä sain kaverin kautta käsiini lehtijutun amerikkalaisista ja eurooppalaisista loma-ajoista – osuvalla hetkellä, sillä näinä päivinä olisi hyvä päättää onko heinäkuussa yhtäällä vai jossain aivan muualla.

Uutiseksi artikkelia ei voi kutsua, sillä vanhaa tietoahan se on, että amerikkalaiset eivät pidä pitkiä lomia. Tekstissä puhutaan lainsäädännöstä ja muista yhteiskunnan rakenteista, mutta myös niistä arvoista, jotka kussakin maassa ovat johtaneet tietynlaisiin rakenteisiin ja toisaalta ylläpitävät niitä. Amerikkalaiset maksimoivat onneaan tekemällä työtä, eurooppalaiset viettämällä vapaa-aikaa.

Minua mietityttää, miten onnistuisin optimoimaan omakseni molemmat. Kaikki kiinnostaa.

Kulkemaamme reittiin Vancouverista San Franciscoon olisi järkevää varata kolme tai neljä kuukautta. Meillä oli käytettävissä noin viikko, mutta saimme sen tuntumaan kolmelta tai neljältä kuukaudelta.

Grant’s Passin vihannesmarkkinoiden ihmisissä ja kirpputorien tavarakummajaisissa riitti tutkailtavaa. Kalifornian puolelle tultaessa tiet muuttuivat mutkaisiksi ja puut valtaviksi. Launtai-illan hämärtyessä palasimme valtameren rannalle. Sunnuntaina Berkeley otti matkalaiset vastaan helteisenä ja täynnä uutta elämää hehkuvia fukseja. Myöhemmin samana iltana tiesin palanneeni San Franciscoon, kun kadulla ohitsemme käveli alaston mies.

Autovuokraamon kuitin mukaan matkamittariin kertyi viikon varrella 1500 mailia. Isä on opettanut, että on eri asia olla lomalla kuin lepäämässä. Tänään jouduin päästämään siskon kotimatkalle kohti Eurooppaa. Söin sushia suruuni. Sitten tartuin arkirutiineihin hyvillä mielin. Menneessä ja tulevassa on paljon hehkutettavaa, mutta hyvää on myös tässä ja nyt.

Ylihuomenna alkaa koulu.