Avainsanaan ‘lopullisuus’ liitetyt artikkelit

Rautatieasemalla tuoksuu korvapuusti. Mökkijärven pinta on tyyni, savusaunan löylyt pehmeät ja mustikat sinisiä myös sisältä. Olen Suomessa.

Näinä päivinä moni kysyy, olenko nyt palannut lopullisesti. Haluan vastata rehellisesti. Kerron vuokrasopimuksen olevan voimassa toistaiseksi. Sanon, etten enää usko suurisuuntaiseen lähdön, paluun ja pysyvyyden retoriikkaan.

En väitä unohtaneeni kesäloman aikana, mitä kaikkea Kaliforniaan jäi, mutten myöskään kiistä, etteikö Suomessa olisi sellaisia iloja, joita en ole kunnolla muistanut. On jälleenrakennustöitä, mutta myös sellaisia ystävyyksiä, joihin luiskahtaminen ei vaadi ponnistuksia: valmistetaan pastaa, lennätetään leijaa ja pilaillaan tulevan syksyn lohduttomien iltojen kustannuksella.

Vanhan kaavan mukaan juuri nyt pitäisi kirjoittaa teksti otsikolla Paluu ja löydä sen loppuun viimeinen piste. Koska tämä on business as the new usual ja uusia pelisääntöjä vasta määritellään, minulla ei ole vähäisintäkään aikomusta tehdä niin.

Lakritsipiippuvallankumous ei ole ohi.

Lähteminen ei tunnu muuttuvan helpommiksi harjoittelemalla. Lähtölogistiikan oppii optimoimaan, mutta tunteet ovat kuin villihevoset (kuten suomalaisessa kaunokirjallisuudessa opetetaan).

Ja surullistahan se olisi, jos lähteminen olisi täysin kivutonta.

Joogaopettaja kiitti siitä, että kerrroin lähteväni enkä vain kadonnut. Kysymys lähdenkö ikuisiksi ajoiksi päättyi huudahtelevaan jonoon kysymys- ja huutomerkkejä, joka rauhoittui vasta taikasanalla marraskuu. En ole koskaan rakastanut marraskuuta, mutta näinä päivinä sen varassa voi uskoa siihen, ettei tässä lähdössä ole mitään lopullista. Ei hätää, ihan pianhan minä tulen takaisin. Tällä viikolla marraskuu on mantra, toivo ja strategia.

Juuri nyt juuri mikään minussa ei vastusta paluuta Helsinkiin. Samalla juuri mikään minussa ei vieläkään kaipaa täältä pois.

On jatkettava ja kehitettävä ellipsielämää.