Avainsanaan ‘lukeminen’ liitetyt artikkelit

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin gradua. Vaikkei varsinaisesti ollut tarkoitus, jäin sille tielleni. HCI-ryhmään liittymisestä avautuneet polut ovat kuljettaneet kiinnostaviin paikkoihin. Tässä vinkkejä vuoteen 2008 eli oppeja, joista olen matkan varrella vakuuttunut:

1. Sitoudu ideoihin ja ihmisiin tiukemmin kuin projekteihin ja instituutioihin.

2. Juhli pieniäkin voittoja. Isoja tulee parhaassakin tapauksessa vain harvoin.

3. Kehu ja kiitä. Malta kuunnella ja muista arvostaa ihmisiä ympärilläsi – töissä on paljon mukavampaa, jos huomaat, miten ihmeellisissä jengeissä saat työskennellä.

4. Osallistu konferensseissa town hall -sessioihin. Tiedät, mitä on tekeillä, mutta vielä olennaisemmin opit kuuluvasi joukkoon siinä missä muutkin. Se on tärkeää.

5. Ota yhteyttä keneen vain haluat. Älä oleta, että kaikki vastaavat, mutta varaudu siihen, että maailma on yllättävän altis. Muista konferensseissa viisaan miehen ohje: Get into small rooms with people.

6. Lue paljon, kärsivällisesti ja mielenkiinnon oikkuja arvostaen. Jatka, vaikka tuntuu, ettei mikään millään riitä. Vuosien myötä kerrytys kannattaa.

7. Viesti hankaluuksista ja viiveistä ajoissa – aikatauluissa on usein joustoa ja ongelmat voidaan melkein aina ratkoa yhdessä, kunhan kaikki ovat tilanteen tasalla.

8 .Vertaisarviointi on yhteistyössä, vapaaehtoisvoimin toteutuva aikaansaannos. Suhtaudu siihen asianmukaisella kunnioituksella ja tee osasi huolella. Jos olet luvannut hoitaa jotakin, pidä #7 kirkkaana mielessäsi.

9. Moni asia tulee viittaamaan siihen, että tutkimustyö olisi lyhyen tähtäimen yksilölaji. Ymmärrä pelisäännöt ja ota ne huomioon, mutta älä suostu uskomaan, että ne olisivat kuvaus mistään oleellisesta. Ajattele useammin me kuin minä. Vältä tekemästä sellaista, millä ei enää ensi vuonna ole väliä.

10. Jos tuntuu, että joudut valitsemaan joko merkityksellisen elämän tai vaihtoehtoisesti akateemisen uran, suosittelen ensimmäistä. Jos oikein hyvin käy, voit saada molemmat.

Mainokset

Kalenterinsa saa pakata niin täyteen kirjoitusluentoja, jakamistaloustapahtumia, tapaamisia ja työlistoja kuin haluaa. Mutta jos kurkussa on maanantaiaamuna kaktus, suunnitelma on kirjoitettava uusiksi.

Bewr8XiCEAA8T-v

Viikossa, jona ei jaksa nousta sängystä ylös, on hyvätkin puolensa. Kun kaikki muu on jätettävä tekemättä, ehtii vihdoin lukea rästikirjoja.

Alice Marwickin Status Update kertoo Web 2.0.:n tarinan ja siinä samassa jotain työelämässä meneillään olevasta suuresta huijauksesta. Gina Neffin Venture Labor liikkuu samoissa teemoissa, riskien ja epävarmuuksien äärellä. Näistä kirjoista ei varsinaisesti tule hyvä mieli, mutta ne auttavat ymmärtämään henkilökohtaisten kokemusten yleisempiä yhteyksiä.

Ja sitten ovat onneksi myös urbaanit tutkimusretkeilijät, joista kirjoitettu Explore Everything tulee pyörimään mielessä vielä pitkään. Varsinkin tämä yksi lause: Multiplying possibilities, and creating opportunities that are not offered, is always a political act.

Muutama kuukausi sitten hankin elektronisen lukulaitteen.

Elän vihdoinkin tulevaisuudessa. Raahaan laukussani vähemmän kirjoja. Jos yllättäen haluan tai tarvitsen jonkun kirjan käsiini nopeasti, saan sen luettavakseni muutamalla klikkauksella. Pidän kirjastoissa samoilusta ja paperisten sivujen sormituntumasta yhtä paljon kuin ennenkin, mutta käteväähän tämä on.

Viime viikolla amerikkalainen kollega vinkkasi mahdollisuudesta ladata Sidewalk Ritual -kirja ilmaiseksi. Koska tarina kertoo San Franciscosta ja koska kaveri lupasi sen olevan hyvin kirjoitettu, tartuin syöttöön.

Ja kyllä, kirjaan on vangittu pala bay areaa, kaikkine ihanuuksineen, kummallisuuksineen ja ristiriitoineen:

My point is, my friend, if you want vitality, if you want creative energy, if you want to be plugged-the-fuck-in to the heartbeat of the world, you just have to walk these streets, man, walk these streets. And just let yourself feel it.

Syksyn saapuessa kutsuvat luovaa energiaa sykkivät kadut. Mutta juuri nyt suurinta elinvoimaa huokuu Suomen kesä, josta tulee pitkä ja hyvä.

Rilken Kirjeitä nuorelle runoilijalle on kirja, jonka olin halunnut lukea pitkään – ja viime kesänä sitten vihdoin luin.

Rilke kehottaa kirjeissään hyvin: Live the questions now. Perhaps then, someday far in the future you will gradually, without even noticing it, live your way into the answer. Elämä kantaa, turha rimpuilla.

Olen lähettänyt sitaatin vuoden mittaan monelle muutoksien keskellä painivalle ystävälle. Niinpä yllätys oli iloinen ja iso, kun eilen huomasin, että Berkeleyssä katukivetyksessäkin kehitellään samaa ajatusta edelleen:

On paras tottua siihen, että kullakin hetkellä tärkeimpiä ovat ne kysymykset, joihin ei vielä osaa vastata.

Donnerilaisen kirjakerho-opin mukaan lukeminen kannattaa aina.

Kirjat ovat Amerikassa halpoja, erityisesti, kun niitä ostaa käytettyinä tai Amazonin ilmaisen kotiinkuljetuksen turvin. Rajoittelematon ostaminen tuntuu vieraalta, kuten rationaaliset asiat usein. Lukemattomien kirjojen pinon kasvaessa ajattelen Mustassa joutsenessa kuvailtua Umberto Econ kirjastoa ja olen tyytyväinen. Lukemattomat kirjat ovat paljon arvokkaampia kuin luetut. Se, että yhä suurempi osa työn kannalta tärkeistä kirjoista on ensi syksynä työhuoneen kirjahyllyssä tyrkyllä, tekee elämästä helpompaa ja tutkimuksesta jouhevampaa.

Olen kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen olla ostamatta kaunokirjallisuutta, sillä tekstitaiteen omistaminen ei tällä hetkellä tunnu tarpeelliselta. Berkeleyn julkinen kirjasto pursuaa yllätyslöytöjä, sellaisia, joissa todetaan, että ehkä, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, liian monet asiat voivat olla mahdollisia. Yliopiston kirjastossa on niin kauniita paikkoja, että on vieläkin vaikea uskoa, että voin noin vain luvan kanssa istua niissä niin paljon kuin haluan.

Helsingin luottojengi pystyttää lukupiiriä, onnellisesti vihdoin ilman minkäänlaisia yliopisto-opiskelullisia päämääriä. Sellaiselle on aina löydyttävä aikaa. Klubi-iltoja odotellessa voi lukea runon päivässä.