Avainsanaan ‘lukukausi’ liitetyt artikkelit

Kolibrit laulavat. Magnolia kukkii. Päivisin ei tarvitse takkia.

Olen viime päivinä kiivennyt katsomaan valtamerta ja bay areaa Mount Tamalpais State Parkin itäiseltä huipulta, seurannut urbaania runonlausuntaa Berkeley Poetry Slamissa ja ryhdistäytynyt arki-iltana elokuviin, kun klassikko-ohjelmistossa oli vuorossa Breakfast at Tiffany’s.

En ole lomalla, ja töitä piisaa. Onneksi arkenakin voi elää hyvin ja ottaa välillä vähän iisimmin.


Paljon bucket list -hupeja ja kaunista säätä olennaisempaa on kuitenkin se, että väittelystä stressaamisesta vapautuneella energialla perusasiat sujuvat: jaksaa käydä ruokakaupassa, palata työmatkapyöräilijäksi, mennä päivän päätteeksi tanssitunnille ja innostua alkavan lukukauden mahdollisuuksista yliopistolla.

Ja ne ullakon katossa ja ikkunan pielissä roikkuvat hämähäkinseitit, jotka aioin putsata pois heti muuton yhteydessä mutta jotka sitten jäivät paikoilleen koko syksyksi? Nekin on nyt pyyhitty pois.

Mainokset

Lukukausi alkoi eilen sellaisen kurssin avausluennolla, jolla tietokoneiden käyttö on kielletty opetuksen aikana.

Sääntö on pieni järkytys mutta ennen muuta iloinen yllätys: läppäri on usein kuin proverbiaalinen karkkikulho, josta on vaikea pitää kätensä erossa, vaikka kuinka tietäisi, että ilman olisi parempi. Niin paljon hyviä ja innostavia asioita kuin internet mahdollistaakin, erityisen paljon hyvää ja innostavaa jää kokematta, jos ei keskity olemaan läsnä siellä missä on.

Keskustelu internetin kyseenalaisistakin vaikutuksista meihin ja suhteisiimme on viime aikoina voimistunut hiljaisista signaaleista julkiseksi hälyksi. Olen lukenut Turklea ja Lanieria. Suosittelen. Ne ovat tarjoilleet ajatusruokaa vireillä olevia kirjoitusprojekteja varten, mutta puskeneet pohtimaan laajemminkin, mitä ihmiskunta oikein on informaatioteknologian kanssa itselleen tekemässä.

Itse aion tänä vuonna yrittää käyttää internetiä ja tietokonetta ylipäänsä harkitummin ja laadukkaammin. Olen statuspäivitystauolla, harjoittelen lukemaan sähköpostia keskitetymmin ja pitämään tietokonetta kiinni silloin, kun sen käyttämiselle ei ole parempaa syytä kuin pohjattoman rauhaton uteliaisuus. Kokeiluja ajaa mielenkiinto nähdä millaista arki voisi olla, jos keskittyisi keskittymään paremmin myös joogatuntien ulkopuolella.

Verkkoviuhdonnan vaimentamistakin huojentavampaa on tänään ollut se, että sain passini takaisin – varustettuna viisumilla sinne, missä joukkoliikenteen kehityshankkeiden toteutusaikoja lasketaan vuosikymmenten sijaan kuukausissa.