Avainsanaan ‘lukupiiri’ liitetyt artikkelit

Alvin Ailey Dance Company saapui kaupunkiin kevätkiertueelleen. Siitä sopii olla tohkeissaan, vaikkeivät afroamerikkalainen kulttuuri ja nykytanssipiirit olisikaan omaa kotikenttää. Tanssi kuuluu kaikille.

https://encrypted-tbn2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSTqR-fdC0ovT1tCBs5JESAeJvSg8fbBD-dA3NP2laODZh7_8ns

Kollegat järjestivät erityisen lukupiirisession kunnianosoituksena äskettäin kuolleelle kulttuuriteoreetikko Stuart Hallille.  Menin mukaan, sillä on hyvä ajatus identifioitua sellaiseen ystävälliseen akateemiseen kulttuuriin, jossa ihmiset välittävät toisistaan ja töistään.

Hallin ajatukset identiteetistä ovat tuttuja vuosien takaa Valtsikalta. Niiden ydintä on se, että identiteetit ovat aina työn alla. Olemme niitä tarinoita, joita kerromme menneisyydestä ja tulevaisuudesta:

Cultural identity is a matter of ’becoming’ as well as of ’being’. It belongs to the future as much as to the past. It is not something which already exists, transcending place, time, history and culture. Cultural identities come from somewhere, have histories. But, like everything which is historical, they undergo constant transformation. Far from being eternally fixed in some essentialised past, they are subject to the continuous ’play’ of history, culture and power. Far from being grounded in a mere ’recovery’ of the past, which is waiting to be found, and which, when found, will secure our sense of ourselves into eternity, identities are the names we give to the different ways we are positioned by, and position ourselves within, the narratives of the past.

Kaikesta ei kannata tehdä identiteettikysymystä. Jos kuitenkin tekee, on paras muistaa, ettei asioiden tarvitse olla joko-tai.

Iltalenkillä viheriöivien puiden reunustamilla kaduilla Berkeleyn puutaloja ja puutarhoja silmäillessä tuntuu selvältä, etten koskaan saa Kaliforniasta tarpeekseni. Yhtä selvää kuitenkin on, että jos paluusta Pohjolaan haluaa innostua, hyvä hetki on juuri nyt, kun Kalifornia voittaa kyllä päivien aurinkoisuudessa, muttei enää pitkien iltojen valoisuudessa.

Mainokset

Donnerilaisen kirjakerho-opin mukaan lukeminen kannattaa aina.

Kirjat ovat Amerikassa halpoja, erityisesti, kun niitä ostaa käytettyinä tai Amazonin ilmaisen kotiinkuljetuksen turvin. Rajoittelematon ostaminen tuntuu vieraalta, kuten rationaaliset asiat usein. Lukemattomien kirjojen pinon kasvaessa ajattelen Mustassa joutsenessa kuvailtua Umberto Econ kirjastoa ja olen tyytyväinen. Lukemattomat kirjat ovat paljon arvokkaampia kuin luetut. Se, että yhä suurempi osa työn kannalta tärkeistä kirjoista on ensi syksynä työhuoneen kirjahyllyssä tyrkyllä, tekee elämästä helpompaa ja tutkimuksesta jouhevampaa.

Olen kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen olla ostamatta kaunokirjallisuutta, sillä tekstitaiteen omistaminen ei tällä hetkellä tunnu tarpeelliselta. Berkeleyn julkinen kirjasto pursuaa yllätyslöytöjä, sellaisia, joissa todetaan, että ehkä, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, liian monet asiat voivat olla mahdollisia. Yliopiston kirjastossa on niin kauniita paikkoja, että on vieläkin vaikea uskoa, että voin noin vain luvan kanssa istua niissä niin paljon kuin haluan.

Helsingin luottojengi pystyttää lukupiiriä, onnellisesti vihdoin ilman minkäänlaisia yliopisto-opiskelullisia päämääriä. Sellaiselle on aina löydyttävä aikaa. Klubi-iltoja odotellessa voi lukea runon päivässä.