Avainsanaan ‘luottopeluri’ liitetyt artikkelit

The Economist maalaa synkän kuvan jatko-opinnoista. Akateemisessa järjestelmässä on paljon vintallaan, ja minut jos joku on helppo yllyttää meuhkaamaan asioista, joiden pitäisi olla toisin. Ja on ihan varmasti totta, että jos päätavoite on tienata paljon, jatko-opinnot ovat huono idea. En kuitenkaan näe mitään syytä vaipua synkkämielisyyteen.

Jutussa riittää paljon porua siitä, miten tohtorinhattu ei takaa turvallisen pysyvää työsuhdetta. Se on ongelma, jos sen antaa olla sellainen. En tiedä muista, mutta omassa kaveripiirissäni harva uskoo työnantajien millään sektorilla tarjoavan näinä aikoina turvallista pysyvyyttä. Instituutioihin luottamisen sijaan elämän voi rakentaa luottopelureiden ja pitkän tähtäimen vision varaan.

Surullisen ekonomistihenkisesti artikkeli kuittaa sivulauseella asennoitumisen oppimiseen arvona itsessään sekä asioiden tekemisen siksi, että ne tuntuvat mielekkäiltä. Mitään ei puhuta myöskään siitä, millaista vapautta jatko-opinnot voivat parhaimmillaan tarjota, miten mahtavaa jengiä niiden puitteissa tapaa tai miten väitöskirjan toteuttaminen rahoituksen hankkimisineen ja tutkimuskokonaisuuden hahmottelemisineen on ensiluokkainen koulutus itsenäiseen epävarmuuden sietämiseen.

Juuri nyt on vaikea kuvitella, mikä diili voisi olla paljon parempi kuin se, että saa työkseen ajatella, lukea, kirjoittaa ja keskustella kiinnostavien ihmisten kanssa.

Mainokset

Internet on ihmeellisen täynnä innostavia ajatuksia. Ihmeellistä on sekin, miten monet innostavat ajattelijat asuvat bay arealla – tai vähintäänkin vierailevat. Kotimaan toimijoista kunniamaininnan ansaitsee esimerkiksi perusteilla oleva Avoin Yritys.

Tänään käsiini sattunut A Brief Guide to World Domination vie paremmin perille sen ajatuksen, jota itse koitin kehitellä toissakeväisessä filosofian esseessäni: oman ja muiden hyvän ei tarvitse olla yhteensovittamattomissa. Omien unelmien toteuttaminen ei ole automaattisesti itsekästä, eikä toisiin satsaaminen uhraus. Ärhäkkäästä otsikostaan huolimatta säihkädykseen ei ole aihetta – opas maailmanvaltiuteen ei ole ollenkaan niin militantti kuin nimestä voisi päätellä.

Opasta lukiessani mielessäni kirkastui, että seuraava työn ulkopuolinen haasteeni on perustaa Berkeleyyn lakritsipiippuvallankumouksen paikallisjaos. Vaikka Suomen luottopelurit ovat tavoitettavissa linjoja pitkin, haluan paikan päällekin poppoon, jonka kanssa voin ratkoa Ideal World -harjoitetta lounaspöydässä ja hautuatua post it -lappuihin iltateellä.