Avainsanaan ‘maailman pelastaminen’ liitetyt artikkelit

Tällä viikolla olen ajatellut ruokaa ja nälkää tavallista enemmän, tavallista syvemmin.

Image

Luin viimein kaverin vinkkaaman artikkelin, jossa ruoditaan ruokapankkien ja leipäjonojen puutteellisuutta nälkäisten ongelmien ratkaisemisessa. Irtonainen avustuspakkaus kun ei ratkaise nälän taustalla piilevää köyhyyttä. The Stop esitellään vaihtoehtoisena, parempana tulevaisuutena, jossa ongelmiin tartutaan ruokkimalla myös sosiaalisia suhteita, eikä pelkkiä nälkäisiä suita.

Kampuksen ruokalassa huomasin kyltin, jossa kehotetaan palauttamaan metalliset ruokailuvälineet, sillä niin tekemällä voi pelastaa maailman. Näitä ei UniCafessa näe.

Kaikkein eniten olen jumiutunut miettimään 40 mahdollisuutta, joista kirjoittamastaan kirjasta kaksi Buffettia puhui keskiviikkoiltana San Franciscossa. Kirjan nimi juontaa juurensa ajatuksesta, että maanviljelijällä on uransa aikana noin neljäkymmentä kasvukautta, joina kylvää ja korjata. Jokainen niistä on mahdollisuus onnistua tai epäonnistua, kokeilla uutta ja oppia. Koska tämä on Amerikka, Buffetit eivät tietenkään tyytyneet puhumaan pelkästä maanviljelystä. Koska elämässä pitää pyrkiä merkittävään impaktiin, he haluaisivat nyt poistaa maailmasta nälän.

Ajatus 40 mahdollisuudeta pätee kuitenkin paljon laajemmin. Sen ajattelemisesta pitäisi seurata tunne siitä, että mitä ikinä tekeekään, aikaa ei ole haaskattavaksi.

Tänään luennolla käsiteltiin Mark Weiserin ja kumppaneiden varhaisia ubiikkivisioita. Xeroxin PARC on ollut vahva esimerkki siitä, miten tutkimalla voi muuttaa maailmaa.

Jäin luennon jälkeen miettimään, miksi niin harvoin tunnen tarvetta sanoa samaa sosiaalitieteellisemmin painottuneesta tutkimuksesta. Teknologit rakentavat teknologiaa – mitä me yhteiskuntatieteilijät rakennamme, vai purammeko vain?

Mieleen palautui Pauliina Seppälän kirjoitus viime marraskuulta, jossa osuvasti todetaan, että jolleivät yhteiskuntatieteilijät suostu keskustelemaan mediassa yhteiskunnallisista kysymyksistä, joku muu kyllä suostuu. En epäile, etteikö Jollain Muulla voisi olla arvokasta sanottavaa, mutta niin pitäisi olla yhteiskuntatieteilijöilläkin.

Siksi täytyy vastata myöntävästi, kun City-lehti haluaa kommentin. On myönnyttävä silläkin uhalla, että journalistien kanssa keskusteleminen voi ajoittain olla vaikeaa.

Fiilistely ja pienistä voitoista riemuitseminen ovat lakritsipiippuvallankumouksen polttoainetta. Parasta tänään: suklaanruskea vintage-fillari.

Maailmassa on kuitenkin myös virheitä. Niihin on puututtuva, mutta sen ei tarvitse olla ollenkaan kurjaa puuhaa.

Paha kollektiivi tarjoaa omanlaisiaan, päähänpistoista syntyviä ratkaisuja. Joskus taas ongelmia on paras lähestyä vauhdilla, sopivankokoisina puraisuina. Se on järkevää, koska maailma jää pelastamatta, jos haukkaa kerralla liian suuren palan ja tukehtuu sitten siihen.

Uudella mantereella puhaltavat uudet tuulet. Elokuun puolivälissä historian ensimmäinen Think Van (vrt think tank) matkaa länsirannikolla. Aiomme valmistella tien päällä ratkaisun yhteen merkittävään ongelmaan. Ongelmaa ei ole vielä löyty lukkoon. Olemme avoimia ehdotuksille.