Avainsanaan ‘malttaminen’ liitetyt artikkelit

Kaksiviikkoisella joululomalla Suomessa ei näkynyt lunta eikä aurinkoa, ystäviä ja sukua onneksi senkin edestä.

Oli myös rosollia, graavilohta, kotijuustoa, karjalanpiirakoita, joulutorttuja, hedelmäkarkkia ja lakritsipiippuja. Unohtamatta ydinmasssaglögejä, kirkasvalolamppua ja kuutta saunaa.

Väittelin, vihdoin.

Professori lainasi hattuaan sovitettavaksi. Oman hankkimiseen saan luvan virallisesti muutaman viikon päästä, kun tiedekunnassa ehditään lyödä papereihin leima prosessin päättymisen merkiksi.

(c) Juha Mikkonen

Juhlittiin, kaksi päivää.

Cavassa oli pieniä kuplia, puheissa ylisanoja. Nautin molemmista.

Nyt, hieman yli vuorokauden kestäneen kotimatkan jäljiltä olo ei ole levännyt.  Onnellinen se kyllä on.

Täältä tullaan, 2014. Naurun, malttamisen ja uusien seikkailujen vuosi!

Mainokset

Elämänmittainen haaste malttaa on pyörinyt keskusteluissa pitkin vuotta. Unelmat vaativat kärsivällisyyttä.

Viime viikonloppuna puljasin vihdoin valtameressä surffilaudan kanssa. Teki mieli lähettää terveisiä sille tytölle, joka jo kaksi vuosikymmentä sitten haaveili suurien aaltojen ratsastamisesta tietämättä ollenkaan missä ja milloin se voisi olla mahdollista. Sieltä, missä silloin mietin maailmaa, en osannut kuvitella tällaista juhannusta San Diegossa – ehkä hyvä niin, sillä jos olisin osannut, olisi voinut olla vielä vaikeampaa odottaa kärsivällisesti.

Nyt kiinnostaisi tietää, mitä tulevat versiot minusta haluaisivat kertoa tälle nykyiselle, joka on kesälomakotimatkalle lähtemisestä yhtä aikaa kauhuissaan ja innoissaan. San Francisco kiinnostaa, mutta niin kiinnostaa Helsinkikin – ja Amerikka siinä välissä. Jäljellä olevat työpäivät voi laskea sormin.

Kaivoin metsäretkeä varten esiin päiväkirjani. Viimeisin merkintä on kirjoitettu lentokoneessa matkalla Yhdysvaltoihin.

Taaksepäin selatessa punaisten kansien välistä löytyy ajatuksia, joita en muistanut kirjoittaneeni mutta jotka lukiessa välittömästi tunnistan omikseni. Useimmat merkinnät on kirjoitettu matkalla koteihin – omiin tai muiden, entisiin, nykyisiin ja tuleviin. Paljossa heijastuu vaikeus luottaa siihen, että nykyhetki riittää, ettei tulevaisuuteen tarvitse yrittää ryntäillä.

Meidän sukupolvemme etsii vastausta siihen, miten voisi yhtä aikaa kulkea ja olla aloillaan. Eilen puhuttiin siitä, miten järjetöntä on yrittää ominpäin päättää, missä tahtoo elää. Samalla on huikeaa tietää, että on monia paikkoja, joissa voisi olla onnellinen.

Viime viikon määritelmän mukaan käsillä on elämänmittainen haaste malttaa. Paras tuntemani vastalääke malttamattomuudelle on määrätietoinen ei nyt. Mahdollisten tulevaisuuksien loputonta jonoa ei tarvitse täysin tyrmätä, mutta on muistettava, että vaikka melkein mikä vain voisi olla mahdollista, se ei koskaan tarkoita kaikkea kerralla.

Ehkä elämästä pitäisi ajatella samalla tavalla kuin sisko aikoinaan opasti suhtautumaan suurkaupunkeihin: kaiken paljoutta ei tarvitse pelätä, sillä vaikka ympäriltä löytyykin mitä tahansa, itse on silti aina vain yhdessä kaupunginosassa kerrallaan.