Avainsanaan ‘marraskuu’ liitetyt artikkelit

Sisu

Posted: 07/11/2012 in Uncategorized
Avainsanat:, , , , , , , ,

Vapaus voittaa rahan, sanoo tutkimusryhmä. Marraskuussa on parempi panostaa onnellisuuteen kuin tulokseen, sanoo joogaopettaja. Toivosta on pidettävä kiinni, sanoo jatkokaudelle valittu Obama.

Neljä vuotta sitten minä muiden mukana luulin presidentin tarkoittavan toivolla jotain uutta, jotain hauskaa, haaveellista ja käänteentekevää. Jotain sellaista, millaisesta amerikkalainen retoriikka maalaa sävähdyttäviä sankaritarinoita.

Tänä aamuna selvisi, että kun Obama puhuu toivosta, hän itse asiassa tarkoittaa sisuaI have always believed that hope is that stubborn thing inside us that insists, despite all the evidence to the contrary, that something better awaits us so long as we have the courage to keep reaching, to keep working, to keep fighting.

Juuri siitä horjumattoman itsepäisestä luottamuksesta mahdollisuuteen tehdä maailmasta parempi on nyt pidettävä kiinni, sanon minä.

Marraskuu, inhokkini, on täällä.

Tänä vuonna en aio paeta, mutten myöskään tahtoisi taistella kaamosta vastaan kädet nyrkissä. On löydettävä jokin lempeämpi ja rakentavampi tapa luovia kohti joulua.

Niinä hetkinä, kun kirjoitustyö ei etene kuin Strömsössä, ajattelen mummia. Mummi opetti, ettei jälkeenpäin kysytä, kuinka kauan työn tekemiseen meni, vaan kuka sen on tehnyt.

Ajattelen myös Obamaa, joka ensimmäisen virkavuotensa jälkeen sanoi oppineensa ennen kaikkea, että kaikessa kestää kauemmin kuin ennalta odottaisi. Ei siitä pidä hermostua.

Ranskalaiset ovat oikeassa: Patience et longueur du temps!

 

Lähteminen ei tunnu muuttuvan helpommiksi harjoittelemalla. Lähtölogistiikan oppii optimoimaan, mutta tunteet ovat kuin villihevoset (kuten suomalaisessa kaunokirjallisuudessa opetetaan).

Ja surullistahan se olisi, jos lähteminen olisi täysin kivutonta.

Joogaopettaja kiitti siitä, että kerrroin lähteväni enkä vain kadonnut. Kysymys lähdenkö ikuisiksi ajoiksi päättyi huudahtelevaan jonoon kysymys- ja huutomerkkejä, joka rauhoittui vasta taikasanalla marraskuu. En ole koskaan rakastanut marraskuuta, mutta näinä päivinä sen varassa voi uskoa siihen, ettei tässä lähdössä ole mitään lopullista. Ei hätää, ihan pianhan minä tulen takaisin. Tällä viikolla marraskuu on mantra, toivo ja strategia.

Juuri nyt juuri mikään minussa ei vastusta paluuta Helsinkiin. Samalla juuri mikään minussa ei vieläkään kaipaa täältä pois.

On jatkettava ja kehitettävä ellipsielämää.

Pari kuukautta sitten kirjoitin arvelujani siitä, mikä Kaliforniassa on niin hyvää, että monet täällä joskus asuneet haikaavat takaisin. Lista pitää kutinsa myös marraskuussa.

Kenties kaikkein tärkeimpiä ovat kuitenkin hyvin pienet arkiset asiat, kuten se, että konferessiesitystä viilatessa sanaakaan suomea osaamaton professori naurattaa koko tiimiä lukemalla ugrilaisia muistiinpanojamme ääneen tai se, että kampuksen halki on vaikea kävellä tulematta kutsutuksi mukaan jonkinlaiseen vallankumoukseen.

Niin hölmöä kuin se ehkä onkin, minut tekee juuri nyt valtavan onnelliseksi lounaaksi syöty frozen yoghurt sekä se, ettei tänään tarvitse käyttää sukkia.