Avainsanaan ‘matemaatikko’ liitetyt artikkelit

Ihmiset ovat kuin pilvenpiirtäjiä tai kuin vanhoja puutaloja, joiden lattiat narisevat. Meissä on kuisteja ja keittiöitä, mutta myös varastoja, salakäytäviä, kellareita ja unohdettuja ullakkokulmauksia.

Pohjapiirrokset ovat niin monimutkaisia, että kokonaisia huoneita voi unohtaa pitkiksi ajoiksi. Siksi saattaa yllättyä, kun joku äkkiarvaamatta raottaa ovia, joiden taakse on säilötty Riemannin hypoteesi, kriittinen yhteiskuntateoria tai kenttätutkimusvalmistelujen jännittävä uteluttavuus.

Ja koska ikinä ei saa tehtyä kattavaa inventaaria edes itsestään, ei pidä myöskään erehtyä kuvittelemaan, että toimiston matemaatikot, kryptografit ja sosiaalitieteilijät olisivat matemaatikkoja, kryptografeja ja sosiaalitieteilijöitä millään suoraviivaisella, ennalta arvattavalla tavalla.

Oivallus on kaikkein tärkein het­ki. — Kun piirtää viimeisen merkin pa­perin alalaitaan, siinä hetkessä ei ole enää mitään kauhean suurta, totesi menestyvä matemaatikko Ylioppilaslehden haastattelussa pari viikkoa sitten.

Ihmistutkimuksen työprosessit eivät ole yhtä selvärajaisia, sillä viimeinen merkki on usein huonosti määritelty. Aina voisi mennä vielä vähän syvemmälle, kurkistaa vielä yhdestä näkökulmasta enemmän, täsmentää, tarkentaa ja tiivistää. Ja kun työ on valmis vertaisarviointiin lähetettäväksi, se ei ole vielä valmis millään lopullisella, muuttumattomalla tavalla.

Kuitenkin olen matemaatikon kanssa aivan samaa mieltä. Kiinnostavinta ei ole viimeistely, ei usein edes analyyttinen käsityö ja oikean kirjoitusasun etsiminen. Ne tekevät työstä tutkimusta, mutta oivallukset osoittavat suunnan.

Siksi suuren deadlinen jälkeinen iisimpi viikko on paitsi hauska, elintärkeä. Parhaat asiat saavat usein alkunsa niissä hetkissä, joina antaa luvan epäjohdonmukaiselle uteliaisuudelle, vitkastelulta näyttävälle sekalaisten tekstien lukemiselle sekä keskusteluille, joille ei ole ennalta varattu aikaa kalenterista.

On oleellista voida sanoa kyllä suomalais-ranskalaisille illallisille, Vox Helsingille, koomisen halvalle balettilipulle, suklaarusinapullalle ja syyspäiväleiriä puuhaaville alumniystäville. Toisin sanoen: My writing would be hollow and pointless if I hadn’t led an insanely random and intense life.