Avainsanaan ‘Mike Daisey’ liitetyt artikkelit

Syksyllä Lisa Gansky opetti, että loppuunmyyty on bisneksen kuumin sana, varmin tapa nousta kulttimaineeseen. Toivottavasti sama pätee kulttuuriin.

Kulttuurinystävä minussa nimittäin riemuitsee, kun teatteriin ei pääsekään ohikulkumatkalla, koska esitys on loppuunmyyty. Se tarkoittaa, että kaupungissa on huomattava joukko ihmisiä, jotka kokevat aivan pian jotain huikeaa. Hitaasti ja harhaillenkin lipun sai onneksi jo kahden päivän päähän.

Odotellessa voi nauttia verkon välittämistä vaihtoehdoista: Sita Sings the Blues -elokuva on virkeää ja visuaalista creative commons -animaatiota San Franciscosta. Lisäksi on ilmeistä, että Pasilan poliisit ovat jokseenkin yhtä suuria monologisteja kuin Mike Daisey. Arvostan.

Paluu arkeen tuntuu melkein epäuskottavan riemukkaalta. Silti, vaikkei töihin tarttuminen olekaan vastenmielistä, viikonlopuissa on oma hohtonsa.

Eilen tanssitunnin jälkeen söin lounasta Farmer’s Marketilla ja lähdin sitten seikkailemaan suurempaan hippikaupunkiin. Tulin vihdoin menneeksi beat-kulmille City Lights-kirjakauppaan, kiipesin Telegraph-kukkulalle ja kävelin China Townin halki. Illalla päädyttiin kulttuurikuppilassa siihen yhteen ainoaan pöytään, jonka kohdalla seinälle on ripustettu vuonna 1988 julkaistu suomenkielinen lehtijuttu kyseisestä kapakasta. Kirjoittaja kertoo siinä jättäneensä sydämensä San Franciscoon.

Berkeley Repin tarjoilema Mike Daiseyn monologi The Last Cargo Cult muistutti, miksi teatterissa pitäisi käydä paljon useammin. Teatterin edustalta, keväiseltä kadulta löytyi runo: