Avainsanaan ‘muutto’ liitetyt artikkelit

Kun toimistosta on siivottu seitsemän vuoden paperit, asunto puunattu luovutuskuntoon ja puheet vastaväitelleiden työkavereiden kunniaksi pidetty, on aika lähteä. Silloin ajetaan polkupyörät autokannelle ja otetaan laivamatka mahdollisuutena nukkua viikon pisimmät unet.

Aamulla fillaroidaan kaupungin halki uusille kotikulmille. Sieltä löyty hyvää ruokaa ja erinomaisia lenkkimaastoja. Melkoinen momindalen.

Matka uudelle työpaikalle taittuu metrolla. Töissä on sellainen kiire kuin syyskuussa aina on, mutta kahvinjuonnista ja kuulumistenvaihdosta ei silti tingitä. Kun johtajatar täyttää vuosia, suunnataan levytysstudiolle laulamaan Abbaa.

Lauantaina käydään leffassa, sunnuntaina muutetaan uuteen kotiin.

Jos muistaa suhtautua maltilla siihen, ettei vielä oikein osaa eikä tiedä mitään, eikä varsinkaan tunne parhaita pyöräreittejä, nämä uutuuden kyllästämät syksyt voivat olla elämän parasta aikaa.

Vaikka asuntojahti jatkuu, on selvää, että meneillään on helpoin tähänastisista muutoistani Amerikkaan. Sen takaavat tieto jo hyviksi havaituista ruokapaikoista, tutut ihmiset sekä pari vuotta sitten huolella rakennettu arki, johon voi solahtaa enempiä miettimättä.

Se ei tarkoita, etteikö tämäkin vuosi olisi kokeilu. Kaikki vuodet ovat, jos vain muistaa pysyä uteliaana aloittelijana: In the beginner’s mind there are many possibilities, in the expert’s mind there are few.

Image

Kultakuumeen jälkeenkin Kaliforniaa pitää katsoa uteliaasti kuin aarrekarttaa. Täällä, kuten kaikkialla, voi tapahtua mitä tahansa. Ikinä ei voi tietää varmaksi, mitä kulman takana odottaa.

On muutoksen aika. Sen huomaa viimeistään herätessään.

Lauantaiaamuna heräsin muuttokuorman ympäröimänä asunnosta, josta oli kahdessa vuodessa kehkeytynyt koti ja sunnuntaihengauspäämaja. Puunaamisen ja puoli tuntia kestäneen salamamuuton jälkeen lähdettiin aamiaiselle, kohti uusia seikkailuja, eteenpäin.

Sunnuntaina heräsin siskon sohvalta Helsingissä ja murmelimaisen pitkän päivän päätteeksi lentokoneen kopsahtaessa kiitorataan San Franciscossa. Siinä välissä rajatarkastusvirkailija halusi tietää ainoastaan, olenko Yhdysvalloissa ensimmäistä kertaa. Siihen oli helppo vastata.

Tänä aamuna heräsin Berkeleyssä. Vihdoinkin.

Eilen tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun muutin Kaliforniaan. Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet olivat tänä vuonna kolminkertaisesti paremmat kuin sinä ensimmäisenä tuulisena iltana: ilta oli kirkas, sijainti sellainen, josta ilotulitukset näkyivät, ja ennen muuta, en ollut yksin vaan ystävien ympäröimänä.

Saavuin Amerikkaan toiveikkaana, mutten osannut odottaa, että täällä voisi olla näin onnellista. En tainnut edes tietää, että näin onnellista voi ylipäänsä olla. Nyt yritän muistaa, etteivät lähdöt ja paluut ole nollia ja ykkösiä ja suhtautua Suomeen siirtymiseen seikkailuna.

Se, ettei Helsingissä odota kodittomuus, tekee tästä kaikesta vähän helpompaa.

Ympyrä

Posted: 02/05/2011 in Uncategorized
Avainsanat:, , , , , , ,

Joissakin kulttuureissa ajan ajatellaan kulkevan kehissä, ei yksinomaan eteenpäin. Minä ajattelen aikaa kaikkein mieluiten ylöspäin kohoavana spiraalina, jossa tutun toistuminen sekoittuu aina johonkin uuteen.

Lauantaiaamuna heräsin jo melkein tyhjässä kodissa tajuten, että on viimeinen aamu. Saman päivän iltana kiipesin tuttuja portaita ylös ensimmäiseen Berkeley-kotiini, pohtien sitä, mitä viime kesänä puhuttiin elämästä sulkeutuvina ja avautuvina ympyröinä.

Sille ei tarvitse voida mitään, että Nobel-kodin siirtyminen nykyisyydestä palaksi muistoja on outoa ja haikeaa. Samalla sille ei onneksi voi mitään, että muutoksessa vanhaan ja tuttuun on paljon hyvääkin, kuten aamuaurinkoinen kylpyhuone, lempiruokakaupan läheisyys ja vähemmän mäkinen kotimatka.

Toivon, että syksyllä Helsingistäkin löytyy joukko pieniä hyviä tuttuja asioita, joita olen unohtanut kaivata, mutta jotka arjen keskellä tekevät ihmeen iloiseksi. Sitä ennen osoite kuitenkin muuttuu vielä sen verran tiheään, että posti minulle on paras lähettää seuraavat neljä kuukautta digitaalisena versiona.

Kahdeksan vuotta sitten siskoni viisumoitu passi saapui kuin saapuikin, viime tipassa. Vietettiin passijuhlia ja juhannusta.

Kuusi vuotta sitten muutin pois ensimmäisestä omasta kodistani. Oven sulkeminen oli haikeaa, sillä se markkeerasi yhden aikakauden loppua. Meneillään oleva muutto tuntuu jotenkin valtavan samalta, vaikka uusi koti ei tällä kertaa odota pihan toisella laidalla vaan kymmenen aikavyöhykkeen päässä.

Neljä vuotta sitten tyhjensin huoneeni ja pakkasin rinkkani muuttaakseni kaupunkiin, josta en jälkeenpäin ajatellen tiennyt lähtiessäni juuri mitään, jaettuun asuntoon ihmisten kanssa, joista tiesin ennakolta vain lukumäärän. Se tuntui hetkittäin hulluudelta mutta osoittautui yhdeksi parhaista ratkaisuista, joita olen elämässäni tehnyt.

Tällä viikolla olen ajatellut kunderalaisia ajatuksia keveydestä ja ikuisesta toistosta. Niiden keskeltä oli parasta matkata luotettujen entisten naapureitten kanssa lehmusten kaupungin yöttömiin öihin.