Avainsanaan ‘nauru’ liitetyt artikkelit

Kaksiviikkoisella joululomalla Suomessa ei näkynyt lunta eikä aurinkoa, ystäviä ja sukua onneksi senkin edestä.

Oli myös rosollia, graavilohta, kotijuustoa, karjalanpiirakoita, joulutorttuja, hedelmäkarkkia ja lakritsipiippuja. Unohtamatta ydinmasssaglögejä, kirkasvalolamppua ja kuutta saunaa.

Väittelin, vihdoin.

Professori lainasi hattuaan sovitettavaksi. Oman hankkimiseen saan luvan virallisesti muutaman viikon päästä, kun tiedekunnassa ehditään lyödä papereihin leima prosessin päättymisen merkiksi.

(c) Juha Mikkonen

Juhlittiin, kaksi päivää.

Cavassa oli pieniä kuplia, puheissa ylisanoja. Nautin molemmista.

Nyt, hieman yli vuorokauden kestäneen kotimatkan jäljiltä olo ei ole levännyt.  Onnellinen se kyllä on.

Täältä tullaan, 2014. Naurun, malttamisen ja uusien seikkailujen vuosi!

Pari kuukautta sitten kirjoitin arvelujani siitä, mikä Kaliforniassa on niin hyvää, että monet täällä joskus asuneet haikaavat takaisin. Lista pitää kutinsa myös marraskuussa.

Kenties kaikkein tärkeimpiä ovat kuitenkin hyvin pienet arkiset asiat, kuten se, että konferessiesitystä viilatessa sanaakaan suomea osaamaton professori naurattaa koko tiimiä lukemalla ugrilaisia muistiinpanojamme ääneen tai se, että kampuksen halki on vaikea kävellä tulematta kutsutuksi mukaan jonkinlaiseen vallankumoukseen.

Niin hölmöä kuin se ehkä onkin, minut tekee juuri nyt valtavan onnelliseksi lounaaksi syöty frozen yoghurt sekä se, ettei tänään tarvitse käyttää sukkia.

Jalkapallo on tätä nykyä ilmeisen iso juttu myös Yhdysvalloissa. Lounasaikaan kisakatsomo Raleigh’n patiolla oli täydessä vireessä. Espanjan kannattajia oli enemmän, ja he olivat aiheesta kovaäänisempiä. Me puhuimme jalkapallomuistojen ohella myös työasioista.

Vaikka sveitsiläisessä pankkitilissä oli aikanaan oma hohtonsa, viihdearvoa on silläkin, että sekkivihkon kansikuvassa on hevoskärryt. Käytyäni pikkupankkiirin kanssa eloisan keskustelun siitä, miten rohkeaa on lähteä ominpäin ulkomaille, miten elämässä hauska on tärkeämpää kuin raha ja miten mahdoton nimeäni on ääntää oikein, sain tilin avattua. Pankista lähtiessä pankinjohtaja kätteli varmuuden vuoksi kolmesti ja toivotti tervetulleeksi perheeseen. Onnistuin pidättämään naurua kadulle asti. Aivan helppoa se ei ollut.

Päivän painavinta sanaa on paperisodasta huolimatta lukihäiriöisen Dostojevskin Kalifornia. Moen legendaarisesta kirjakaupasta tarttui mukaan Fodor’s California 2010 -matkaopas. Sen 955 sivua selatessa on vaikea olla heiluttelematta varpaita.