Avainsanaan ‘New Orleans’ liitetyt artikkelit

Viime yönä Yhdysvalloissa siirryttiin kesäaikaan. Digitaalisten puhelimien, mekaanisten rannekellojen ja pitkin aikavyöhykkeitä levitellyn sosiaalisen elämän aikakaudella hetki on aina yhtä hämmentävä.

Kelloa kääntäessäni ja Japanin katastrofiuutisia lukiessani mieleen tuli kuitenkin aivan erilainen tarina hämmenyksestä ja kelloista. New Orleansin nykyinen pormestari kertoi tuhoisan Katrina-hurrikanin jälkeisistä pelastusoperaatioista, erityisesti rouvasta, joka löydettiin istumasta kuistillaan odottamassa apua, sylissään seinäkello. Pormestari oli silloin kysynyt, miksi ihmeessä nainen oli päättänyt ottaa mukaansa juuri seinäkellon. Vastaus kertoo paljon: En tiedä tällä hetkellä enää yhtään mitä ajatella, mutta sen sentään tiedän, mitä kello on. Kaaoksen keskellä ihminen tarrautuu mihin vain, mikä auttaa pitämään kiinni järjestyksentunteesta.

Tsunami ulottui eastbayn rannoille asti, muttei lahdelle ehtiessään enää tehnyt tuhoja. Vaikka Japanin järistyksen suuruutta ei pysty ymmärtämään, sen mittakaavasta kertoo jotenkin hyvin kouriintuntuvasti aalto, joka ei katoa edes kulkiessaan valtameren yli ja Golden Gaten ali.

Kaikkeuden paljous on ilo ja ongelma, joka tällä viikolla tuntuu olevan kaikkien huulilla. Meneillään on paljon ja enimmäkseen hyviä asioita, mutta välillä niin paljon, että itse kukin ihmettelee, missä välissä arjestakin tuli karnevaali.

Viikonloppu Lousianassa oli ylitsepursuavaisen täynnä elämyksiä. Ehkä kaikkein parasta oli eteläisen illan lämmin pehmeys Frenchmen Streetillä, kun kaduilla ja kapakoissa soi jazz, ei tarvinnut takkia ja kirjakauppa oli auki vielä puolenyön jälkeenkin. Ympärillä oli ihmisiä, joista juuri kenestäkään en tiedä juuri mitään, mutta joista osasta ehkä joskus vielä tulee ystäviä.

Päätösillalliselle matkattiin poliisisaattuessa puistoalueella sijaitsevaan vanhaan kartanoon, kadulle, jonka varrella kulki yksi kaupungin monista Mardi Gras -kulkueista. Sunnuntaina ihmeteltiin Barkusta, koirien karnevaalikulkuetta. Liskoksi sonnustautunutta mäyräkoiraa katsoessa on hyvin vaikea pitää naamaa peruslukemilla.

New Orleans oli paikka, joka osoittautui todellisuudessa hämmentävän täsmällisesti juuri sellaiseksi kuin olin kuvitellut sen. Bay area taas on sellainen, että hyvältäkin matkalta on mukavaa palata kotiin. Lucky you, sanoi yksi, kun kuuli, mihin minä seminaarista palaan.

Käsitteet ovat tärkeitä. Kun asioille ja ilmiöille löytyy sanat, niitä voi ajatella ja niistä voidaan keskustella – kirkkaammin, täsmällisemmin. Maailman sanoittaminen oli ensimmäinen asia, josta sosiaalipsykologiassa innostuin. Edelleen ajattelen epäilyn hetkinä sitä oivaltamisen iloa, kun löytää tieteenalan, joka tarjoaa sanoja asioille, joita on aiemmin aavistellut saamatta kunnon otetta. Jos minun työni tuottaa samaa jollekin toiselle, ponnistelut eivät ole turhia.

Kuuntelin tänään kahta esiintymistaidoissaan ihailtavan vakaata miestä, jotka näyttivät tietävän miten yksinkertainen kerrotaan tarttuvasti ja tylsä kiinnostavasti. Kasvuyritysten ja liiketoimintamallien ohella hekin käsittelivät käsitteitä. Eric Ries sanoi, että hänen on vaikea ymmärtää, miten liike-elämä selviytyi viime vuosisadasta ilman pivotointia. Alex Osterwalder puhui väitöskirjassaan liiketoimintamallien luomiseen soveltuvasta ontologiasta, mutta siirtyi käyttämään sanaa kanvas tajuttuaan, että viesti menee sen avulla paremmin läpi.

Koska käsitteet ovat tärkeitä, päivät, joina ei oikein tiedä onko tutkija vai matkatoimisto, voivat olla hermostuttavia. Silloin on hyvä ajatella olevansa pikemmikin osa-aikainen kerouac ja lähteä sitten maestron esimerkkiä seuraten New Orleansiin nuuskimaan syvän etelän menoa.