Avainsanaan ‘New York’ liitetyt artikkelit

Viikonloput ovat mahdollisuus mennä paikkoihin, joihin arkena ei ehdi.

Bussimatka Bostonista New Yorkiin kestää suunnilleen yhtä kauan kuin junamatka Helsingistä Pohjois-Karjalaan – ellei bussi sitten hajoa matkan varrella, missä tapauksessa matka kestää vähän kauemmin. Siitä ei pidä hermostua.

Perillä, olipa kyseessä sitten kesämökki tai suurkaupunki, eletään elämää, joka on erilaista kuin arki.

Kotimatkalla ehtii ajatella sitä, miten Amerikasta on neljässä vuodessa tullut sillä tavalla oma, että ilta toisensa jälkeen, nukkumaanmenoajan jo mentyä, tuntuu tarpeelliselta seurata puoluekokouksia telkkarista. Niiden tunnelma on kuin kisakatsomossa lätkäfinaalin aikaan. Michelle, Bill ja Barack pitävät puheita, joita voisi seurata vaikka vain retorisina taidonnäytteinä. Ihan niin yksinkertaisen viileää etäisyyttä en enää osaa ottaa.

Linja-auton huristaessa keskellä viikonlopun paluuliikennettä on hyvää aikaa ajatella myös sitä, että harjoittelun jäljellä olevat päivät voi nyt laskea sormin. Siitä riittää taivasteltavaa vielä maanantaiaamuksikin.

Tämä kesä on kaiken kaikkiaan vähän kuin tavallista pidempi viikonloppumatka. Siksi kenellekään ei oikeasti tule yllätyksenä sekään, että kotimatkalle on lähdettävä aina aivan liian pian.

Erikoisen hyvin on mennyt on takavuosina uimastadikalta repertuaariin tarttunut lentävä lause. Viikonloppuna sitä hoettiin hyvällä syyllä Brooklynin helteisillä kaduilla, Coney Islandin ränsistyneessä vilinässä ja pitkin poikin Manhattania.

Vuosien päästä tästä viikonlopusta muistetaan kuitenkin kaikkein suurimmalla varmuudella Sleep No More: yhdistelmä järjettömän taidokasta tulkitsevaa tanssia, vinksahtaneita pirstaleita Shakespearen Macbethista ja yksilöllistä seikkailua kuumottavassa viisikerroksisessa hotellilavastuksessa, joka toi mieleen Kubrickin ja Hitchcockin elokuvat.

Olen pelännyt osallistavaa teatteria koko ikäni, mutta tämän spektaakkelin kohdalla ei auttanut muu kuin laittaa naamio kasvoille ja heittäytyä kolmeksi tunniksi teatterin tummaan, kummalliseen, kiehtovaan maailmaan. Huikeimmat kokemukset löytyvät usein sieltä, missä luuli olevan pelkkää epämukavuusaluetta.

On 4th of July, ja olen taas Yhdysvalloissa. Kolmas kerta toden sanoo, sillä vasta tänä vuonna vietin itsenäisyyspäivää täysamerikkalaisin menoin, firman juhlissa.

Fêtes de Genèven pyromelodisen spektaakkelin jälkeen olen elänyt siinä uskossa, ettei minuun enää voi tehdä vaikutusta massiivisella ilotulituksella. Mutta niin vain kävi, että amerikkalaiset onnistuivat sittenkin.

Juhlien jälkeen toimistorakennuksen ilmastoidusta viileydestä kadulle jalkautuessa vastassa oli shanghaimaisen tahmea kuumuus ja riemullisen kaoottiset kadut, joilla jalankulkijat olivat kerrankin vallassa.

Parasta tässä päivässä on silti iltapäivällä saapunut tekstiviestitiedote, jonka myötä hyppään perjantaina bussiin, suuntana New York, New York.