Avainsanaan ‘nobelisti’ liitetyt artikkelit

Berkeley tunnetaan hipeistään ja nobelisteistaan. Tästä kaupungista on kuitenkin kotoisin myös latte.

Telegraph Avenuella on 50-luvun lopulla perustettu kahvila, jonka alkuperäisistä omistajista yksi oli bay arean ensimmäinen Italiassa koulutettu barista, Lino Meiorin. Kalifornialaiset asiakkaat eivät olleet tottuneet tujuun italocappucinoon. Niinpä Lino komensi alaisiaan lorauttamaan juomaan enemmän maitoa. Huudeltuaan aikansa päivät pitkät latte,  hän keksi lisätä kahvilansa listalle isomman kahvijuoman, jossa olisi jo valmiiksi runsaasti maitoa.

Niin syntyi caffe latte, tai niin tarina ainakin kertoo.

2014-04-03 09.26.35

Nykyisin laten tilaamisesta tekee erityisen kiinnostavaa se, ettei koskaan voi tietää, millainen taideteos kahvin pintaan on taiteiltu.

Mainokset

Ilmainen hauska on usein parasta viihdettä, eikä outoja käänteitä pidä kaihtaa. Näiden opinkappaleiden varassa päädyin taas katsomaan koripalloa mutta myös tutustumiskäynnille Lawrence Berkeley National Laboratoryyn. Se on se paikka Berkeleyn ylärinteessä, josta tulee mieleen CERN: aidattu laboratoriokampus, joka kuhisee nobelisteja ja jolle minulla ei varsinaisesti pitäisi olla mitään asiaa. Mutta kun kerran kutsutaan, niin tyhmäähän se olisi jättää käymättä.

LBNL:ssä ei törmäytetä hiukkasia, vaan tutkitaan pikkutarkkoja asioita: materiaalien ominaisuuksia hiuksen kymmenestuhannesosaa vastaavan pituuden tasolla ja aikayksikköinä, joita mahtuu sekuntiin enemmän kuin sekunteja tähänastiseen maailmanhistoriaan. Tämän lafkan tutkijat pääsevät hyvinä päivinään nimeämään jaksolliseen järjestelmään uusia alkuaineita. Niille annetaan tietenkin kainostelmattoman paikallisia nimiä, kuten lawrencium, californium ja berkelium.

Kaikkein parasta ilmaista onnea tarjoilee kuitenkin taivaalla paistava vappuaurinko. Lämpö rauhoittaa viettämään aikaa sykkimättä minnekään. Kaikenlaista voisi tehdä, mutta joskus parasta on vain lojua juttelemassa niitä näitä ja katsella kun usva haihtuu merenlahden yltä. Sadekausi ei ole vielä ohi, mutta sen tauot ovat hetkiä, joina havahtuu ihmettelemään, voiko tämä ihana ja absurdi sikermä olla minun elämäni – oikeasti ja oikeutetusti. Kyllä vain voi.

Elämme jännittäviä aikoja.

Viikon intensiivisenä jatkunut asuntojahti saattaa päättyä lähipäivinä, tai sitten ei. Pidän peukkua Nobel-kodille, realistisen täydelliselle vaihtoehdolle. Juuri nyt mitään ei ole tehtävissä. Silti jännittää.

Kuukauden kestänyt jalkapallokarnevaali huipentuu lähitunteina. Koska matkaseurueeni viipyy vielä matkalla luokseni, katson ensimmäistä puoliaikaa kämppiksen kanssa. Telkkarin katsominen kotisohvalta on äärielämys.

Pelin jälkeen suuntaamme etelään, kesän ensimmäiselle kesälomalle.

Etsivän aika ei käy pitkäksi.

En tiedä kuka vielä kaipaa televisiota, kun Craigslist on täynnä toinen toistaan hullunkurisempia asuntotarjouksia. Niitä lukiessa sen paremmin tulevaisuudentutkimuksen perusopinnot kuin tavallista vilkkaampi mielikuvituskaan eivät ole tarpeen. Huikeiden mahdollisten tulevaisuuksien läpikäyminen on uuvuttavaa viihdettä.

Tänään katsastamani huone olisi järkevänhintainen ja järjettömän lähellä kampusta. Ihan vielä en kuitenkaan taida olla valmis muuttamaan asuntoon, jossa paljain jaloin käveleminen tuntuisi uskaliaalta ajatukselta.

Kuten elämässä yleensä, asuntojahdissakin on vaikea tietää, kuinka paljon on varaa kranttuilla. Kohtuullisen hyviä tarjokkaita riittää. Eri asia on, riittääkö kohtuullisen hyvä.

Suurimmat toiveet kohdistuvat nyt lauantai-iltapäivään. Silloin menen katsomaan taloa, joka on äärimmäisen viileää tutkimusta tehneen nobelistin entinen koti.