Avainsanaan ‘Oakland’ liitetyt artikkelit

Kuun ensimmäisenä perjantaina Oaklandissa järjestetään Art Murmur. Silloin galleriat ja taiteilijoiden työhuoneet ovat auki iltamyöhään. Tapahtuman suosion paisuessa taidetta on nykyään yhä vaikeampi löytää katufestivaalin, ruokakojujen ja hipstereiden seasta. Kyllä jostain kuitenkin aina osuu silmään muutama kaunis valokuva tai jokin kummastuttavan hauska maalaus.

Image

Lauantaina ystävillä on ilta ja punaviiniä, minulla aamu ja vesitankkaus helteisen vaelluspäivän varalle. Yhdessä meillä on kokeilullinen hangout ja mukavaa.

Illalla menneisyys ja nykyisyys kohtaavat lautapelien äärellä, kun yksi uusista kämppiksistä tapaa yhden vanhoista. Sanapeli natiivien kanssa sujuu yllättävän hyvin.

Sitten tulee sunnuntai. Sillon voi jättää hyvällä omatunnolla tekemättä kaikki suunnitellut kivat asiat. Vaikka kalenterissa ei lukisikaan ennalta DO NOTHING, välillä parasta on olla hiljaa, hitaasti, hötkyilemättä.

Oaklandin taidegalleriat pitävät ovensa auki erityisen pitkään joka kuun ensimmäisenä perjantaina. Tapaus kulkee vastaansanomattomalla nimellä Art Murmur.

Maailma on siinä mielessä reilu paikka, että kuulin tästä ennen tällä erää viimeistä kuun ensimmäistä perjantaita, joten pääsin osalliseksi taidemurinasta. Oli kuvataidetta, mutta myös vintage-myyjäiset, korukäsityöläisiä sekä asiaankuuluvassa yhdentekevyydessään riemastuttavaa indiemusiikkia.

Virikkeellisessä ympäristössä tuli houkutus päästää luovat voimat valloilleen: oppia paremmaksi kameran käyttäjäksi, elää kuin surffilaudalla, voittaa ompelukonekammo ja muhitella ideoita, joiden ei tarvitse olla toteutuskelpoisia juuri nyt. Voisi myös neuloa sukkia.

Viikon kuluttua, loman alkaessa, saa onneksi sanoa murmur ja elää ilman tulosvastuuta.

Kummipoika kysyi sähköpostiviestissään, onko täällä kivaa. Kyllä on – ei ihan koko ajan joka päivä, mutta huomattavan usein.

Esimerkiksi hauskaa oli perjantai-iltana, kun Oaklandin kaduilla tanssimaan oppineet Turf Fienzit turffasivat taidemuseon tapahtumassa taidolla ja esittelivät visiotaan katuväkivallastaan tunnetun kotikaupunkinsa paremmasta tulevaisuudesta. OMCAssa oli muutenkin sellaiset bileet, etten tiedä, koska Kiasma uskaltaa yltää samaan.

Lauantaina pyöräilin kilpaa laskevan auringon kanssa Golden Gatelle. Ehdin ensin. Paluumatkalla Crissy Fieldin halki näin kyltin, jossa kerrottiin paikan olevan omistettu kaikille niille, jotka tunnistavat siinä kauniin paikan unelmoida.

Eilen vietettiin periamerikkalaista sunnuntaita käymällä outlet-ostoksilla ja katsomalla superbowlia.

Ehkä kaikkein kivointa on kuitenkin se, kun maanantaiaamuna työsähköposteja setviessä voi kokea useita iloisia yllätyksiä. Tästä keväästä tulee melkoinen.