Avainsanaan ‘Obama’ liitetyt artikkelit

50 vuotta sitten Martin Luther King Jr. piti puheen unelmasta. Siitä puheesta puhutaan edelleen.

Eilen Obama puhui samassa paikassa: And that’s the lesson of our past. That’s the promise of tomorrow — that in the face of impossible odds, people who love their country can change it.

Tietysti hyvissä yhteiskunnissa innostavan retoriikan rinnalla täytyy olla toimivia rakenteita. Sama pätee yliopistoihin.

Välillä huolestuttaa miten järjestelmien ja niiden vaikutuspiirissä elävien ihmisten oikein käy. Silloin on yritettävä olla kuin Desmond Tutu: I’m not optimistic, no. I’m quite different. I’m hopeful. I am a prisoner of hope.

Kuten porvoolaisen gallerian kahvihuoneen seinällä olevassa kortissa takavuosina sanottiin: Olemme kaikin tavoin ahtaalla, muttemme umpikujassa.

 

Sisu

Posted: 07/11/2012 in Uncategorized
Avainsanat:, , , , , , , ,

Vapaus voittaa rahan, sanoo tutkimusryhmä. Marraskuussa on parempi panostaa onnellisuuteen kuin tulokseen, sanoo joogaopettaja. Toivosta on pidettävä kiinni, sanoo jatkokaudelle valittu Obama.

Neljä vuotta sitten minä muiden mukana luulin presidentin tarkoittavan toivolla jotain uutta, jotain hauskaa, haaveellista ja käänteentekevää. Jotain sellaista, millaisesta amerikkalainen retoriikka maalaa sävähdyttäviä sankaritarinoita.

Tänä aamuna selvisi, että kun Obama puhuu toivosta, hän itse asiassa tarkoittaa sisuaI have always believed that hope is that stubborn thing inside us that insists, despite all the evidence to the contrary, that something better awaits us so long as we have the courage to keep reaching, to keep working, to keep fighting.

Juuri siitä horjumattoman itsepäisestä luottamuksesta mahdollisuuteen tehdä maailmasta parempi on nyt pidettävä kiinni, sanon minä.

Marraskuu, inhokkini, on täällä.

Tänä vuonna en aio paeta, mutten myöskään tahtoisi taistella kaamosta vastaan kädet nyrkissä. On löydettävä jokin lempeämpi ja rakentavampi tapa luovia kohti joulua.

Niinä hetkinä, kun kirjoitustyö ei etene kuin Strömsössä, ajattelen mummia. Mummi opetti, ettei jälkeenpäin kysytä, kuinka kauan työn tekemiseen meni, vaan kuka sen on tehnyt.

Ajattelen myös Obamaa, joka ensimmäisen virkavuotensa jälkeen sanoi oppineensa ennen kaikkea, että kaikessa kestää kauemmin kuin ennalta odottaisi. Ei siitä pidä hermostua.

Ranskalaiset ovat oikeassa: Patience et longueur du temps!