Avainsanaan ‘oivallus’ liitetyt artikkelit

Tänään lähetän terveisiä seitsemän vuoden takaiselle itselleni.

Sinä syksynä olin vastikään muuttanut Geneveen. Melkein kaikki oli uutta ja jännittävää. Elettiin aivan alkuaikoja. Sitten kuulin, että Ben Harperin kiertue oli tulossa kaupunkiin. Se vasta ihmeellistä olikin. 

Kun kukaan muu ei oitis innostunut mukaan konserttiin, päätin mennä silti. Ominpäin – jättäen samalle illalle osuvat erasmusbileet väliin.

Että niin voi tehdä, oli sinä syksynä suuri oivallus.

Image

Lokakuun 2006 oivalluksesta on seurannut monta hyvää asiaa.

Tänä iltana Ben on keikalla San Franciscossa. Ja tällä kertaa ei tarvitse mennä yksin.

Tutkimusmaailman syklit ovat hitaita.

Matka oivalluksen hetkestä julkaisukelpoiseen tekstiin voi kestää vuosia. Joskus ei mene niin kauan, mutta julkaisuprosessin kuluessa saattaa silti ehtiä muuttaa Amerikasta Suomeen ja takaisin.

Boston

Asioissa, joiden toivoisi tapahtuvan nopeasti, kestää välillä ärsyttävän pitkään. Kontrollifriikkiä tuskastuttaa, ettei sitä voi itse muuksi muuttaa. On tyydyttävä odottelemaan ja opeteltava kärsivällisyyttä.

Aina se ei ole ihan helppoa.

Siksi on tärkeää pysähtyä iloitsemaan joka kerta, kun jokin valmistuu.

Laitoin tänään matkaan painovalmiin version paperista, joka julkaistaan virallisesti ensi helmikuussa, CSCW-konferenssissa Baltimoressa. Se on ensimmäinen lohkaisu viime vuonna Bostonissa tehdyn projektin tuloksista: artikkeli siitä, miten sohvasurffaajia kodeissaan majoittavat pariskunnat, perheet ja kämppikset jakavat Couchsurfing-käyttäjätilejä. Kupletin juoni on se, että verkkopalveluja suunnitellessa käyttäjäksi oletetaan tavallisesti yksilö, mutta varsinkin jakamistalouden kohdalla oletus on ongelmallinen, sillä tilat, tavarat ja arki ovat usein yhteisiä ja jaettuja.

Itärannikolla esiintymiseen on vielä aikaa, mutta uteliaimmat ja innokkaimmat voivat lukea paperin ennakkoversion vaikka heti.

Oivallus on kaikkein tärkein het­ki. — Kun piirtää viimeisen merkin pa­perin alalaitaan, siinä hetkessä ei ole enää mitään kauhean suurta, totesi menestyvä matemaatikko Ylioppilaslehden haastattelussa pari viikkoa sitten.

Ihmistutkimuksen työprosessit eivät ole yhtä selvärajaisia, sillä viimeinen merkki on usein huonosti määritelty. Aina voisi mennä vielä vähän syvemmälle, kurkistaa vielä yhdestä näkökulmasta enemmän, täsmentää, tarkentaa ja tiivistää. Ja kun työ on valmis vertaisarviointiin lähetettäväksi, se ei ole vielä valmis millään lopullisella, muuttumattomalla tavalla.

Kuitenkin olen matemaatikon kanssa aivan samaa mieltä. Kiinnostavinta ei ole viimeistely, ei usein edes analyyttinen käsityö ja oikean kirjoitusasun etsiminen. Ne tekevät työstä tutkimusta, mutta oivallukset osoittavat suunnan.

Siksi suuren deadlinen jälkeinen iisimpi viikko on paitsi hauska, elintärkeä. Parhaat asiat saavat usein alkunsa niissä hetkissä, joina antaa luvan epäjohdonmukaiselle uteliaisuudelle, vitkastelulta näyttävälle sekalaisten tekstien lukemiselle sekä keskusteluille, joille ei ole ennalta varattu aikaa kalenterista.

On oleellista voida sanoa kyllä suomalais-ranskalaisille illallisille, Vox Helsingille, koomisen halvalle balettilipulle, suklaarusinapullalle ja syyspäiväleiriä puuhaaville alumniystäville. Toisin sanoen: My writing would be hollow and pointless if I hadn’t led an insanely random and intense life.

Pidän käsittämättömänä, miten laajalti sekkejä vieläkin käytetään tässä maassa. Useammin kuin kerran tai kaksi olen myös taivastellut sitä, miten olemattomia tai alkeellisia verkkopankkipalvelut voivatkaan olla, kun vertailukohtana on Suomi. Nähtyäni Inside Jobin maanantai-iltana, minulla on entistä vähemmän hyvää sanottavaa pankkisektorista.

Kiitosta on kuitenkin hyvä antaa aina, kun siihen on aihetta. Siispä kehun Wells Fargon pankkiautomaatteja. Fiilistelin jo alkusyksystä hyvää käyttökokemusta: laite tunnistaa asiakkaansa, kaivaa tietokannasta tiedot siitä, minkä takia tämä tavallisimmin päätteellä asioi ja tarjoilee sen perusteella oikopolkuja. Niinpä minä saan tunnusluvun syötön jälkeen yhdellä painalluksella nostettua sen summan käteistä, jonka useimmiten haluan. Kuluttajan voi tehdä onnelliseksi niin pienellä – syvintä iloa ei aiheuta optimoinnilla säästyvä aika, vaan sen kauneus, että jokin toimii mutkattomasti, paremmin kuin olisi edes tajunnut toivoa.

Tällä viikolla pankkiautomaatti yllätti minut taas. Jo lähestyessäni laitetta ruudulla näkyi mainos, jossa kerrottiin lyhyesti Japanin katastrofaalisesta tilanteesta ja todettiin, että tällä automaatilla, tässä ja nyt, voi auttaa. Automaatilta pystyi, jälleen hyvin sujuvasti, lahjoittamaan haluamansa summan Punaisen Ristin työlle Japanissa. Osallistuminen oli tehty helpoksi ja asemoitu näppärästi keskelle arkea. Yksinkertaisen taitava toteutus sysäsi minutkin hyvistä aikeista todelliseen toimintaan. Tietenkin lahjoittamani summa on vain hippu kaiken tuhon keskellä. En kuitenkaan usko olevani ainoa, jolta koko lahjoitus jäisi helposti tekemättä, ellei toimintamallia tarjottaisi kultatarjottimella.

Kun teknologian ja hyvän käyttökokemuksen turvin tuetaan ihmisiä elämään ihanteensa tosiksi, helposti, voidaan saada aikaan merkittäviä käänteitä. Seuraavaksi tarvitaan pieni mutta tehokas oivallus, jonka turvin Libya ei pääsisi unohtumaan kaikkien muiden kriisien keskellä.

Yleisen tiedon mukaan amerikkalaiset ovat small talkin mestareita. Saman lähteen mukaan suomalaiset eivät ole.

Vanha kansa kertoo lisäksi, että seura tekee kaltaisekseen. Niinpä Yhdysvaltoihin muuttaessani elättelin toiveita siitä, että opin täällä sujuvammaksi sosiaalisten erikoistilanteiden, kuten cocktail-tilaisuuksien ja yleisökeskustelujen, kävijäksi. Toivon yhä, että niin vielä kävisikin, mutta jo aiemmin orastaneen oivalluksen kiteytyminen saattaa osoittautua merkittävämmäksi käänteeksi.

Kuten joogaoppi kuuluu, epämukavuus ja tuska eivät ole sama asia. Epämukavuutta ei pidä säikähtää eikä välttää. Se on ihan okei – kaikki, mikä tekee hyvää, ei tunnu koko ajan mukavalta. Ja, kuten syvässä venytyksessä, epämukavuus muuttuu usein palkitsevaksi rentoudeksi, jos vain malttaa hengittää rauhassa riittävän kauan. On hyvä harjoittaa pokkaa pitää tuolistaan kiinni, kun seminaarihuone täyttyy ääriään myöten ihmisistä, jotka haluavat kuulla mitä amerikkalaiset sosiologit eivät tiedä Amerikan historiasta.

Tavoitteeni on nyt epämukavuuden sietokyvyn kasvattaminen. Se tulee tarpeeseen, sillä mukavuusalueella pysytellessä jäisi paitsi liian paljosta kivasta.

Päivässä ehtii paljon, esimerkiksi siirtyä helteestä viileään tihkuun.

Aivan läheltä universumin keskipistettä löytyi peikko, lounasta, Lenin sekä vaateoivallus, jota ei voi jättää noteeraamatta. Etelämpää valtameren rannalta löytyy sumua, Kaamasen kyläkaupan mieleen palauttava myymälä sekä poreallas. Onneksi lämpimän kuplakylvyn hohto kestää aikaa paremmin kuin ilotulitteet.

Elokuvia emme tänä iltana katso, koska aiemmat asiakkaat ovat varastaneet kaikki dvd-soittimet. Tämä asiantila todettiin respassa pahoitellen: Because, you know, people suck.