Avainsanaan ‘ongelma’ liitetyt artikkelit

Reid Hoffman paljasti pari viikkoa sitten ISchoolin valmistujaispuheessa menestyksen salaisuuden: on ajateltava eri tavalla kuin muut ja oltava oikeassa. Erityisen tärkeää on näiden kahden yhdistelmä, kuulemma.

Chris Anderson piti puheen Harvardissa. Hän yllätti vastavalmistuvat neuvomalla heitä olemaan seuraamatta intohimoaan – ei ainakaan suoraan, ei vielä. Parempi olisi tehdä asioita, jotka voimauttavat, olla väsymättömän utelias, kuunnella, oppia. Kaiken luovan hulinan keskellä tarvitaan itsekuria: häiriöiden aikakaudella maailmaa muuttavat ne, jotka pystyvät jättämään useimmat keskeytykset huomiotta.

New York Timesin kolumnissa David Brooks kyseenalaistaa valmistujaispuheiden yksilökeskeistä paatosta. Hänen mielestään menestyneimmät nuoret ihmiset eivät harjoita itsetutkiskelua ja suunnittele sitten elämäänsä. Ei, he katsovat ulos maailmaan ja havaitsevat jonkin ongelman, jota ratkaisemaan ryhtyminen määrittelee elämän suunnan. Elämän tarkoitus ei ole löytää itseään, vaan hukata itsensä, uppoutumalla johonkin suurempaan.

Kaikkien puheenvuorojen pohjalla piilee sama retoriikka: Tärkeää on tehdä merkittäviä asioita, ratkaista suuria ongelmia, muuttaa maailmaa. Jokaisella on siihen mahdollisuus ja velvollisuus. Ajattelutapa on kaunis ja kauhea. Tämä asenne tekee Amerikasta ihanan energisen – ja julman vaativan. Brooks summaa asian ytimen: Ihailemme kaikkein eniten erinomaisuutta, emme onnellisuutta.

The Economist maalaa synkän kuvan jatko-opinnoista. Akateemisessa järjestelmässä on paljon vintallaan, ja minut jos joku on helppo yllyttää meuhkaamaan asioista, joiden pitäisi olla toisin. Ja on ihan varmasti totta, että jos päätavoite on tienata paljon, jatko-opinnot ovat huono idea. En kuitenkaan näe mitään syytä vaipua synkkämielisyyteen.

Jutussa riittää paljon porua siitä, miten tohtorinhattu ei takaa turvallisen pysyvää työsuhdetta. Se on ongelma, jos sen antaa olla sellainen. En tiedä muista, mutta omassa kaveripiirissäni harva uskoo työnantajien millään sektorilla tarjoavan näinä aikoina turvallista pysyvyyttä. Instituutioihin luottamisen sijaan elämän voi rakentaa luottopelureiden ja pitkän tähtäimen vision varaan.

Surullisen ekonomistihenkisesti artikkeli kuittaa sivulauseella asennoitumisen oppimiseen arvona itsessään sekä asioiden tekemisen siksi, että ne tuntuvat mielekkäiltä. Mitään ei puhuta myöskään siitä, millaista vapautta jatko-opinnot voivat parhaimmillaan tarjota, miten mahtavaa jengiä niiden puitteissa tapaa tai miten väitöskirjan toteuttaminen rahoituksen hankkimisineen ja tutkimuskokonaisuuden hahmottelemisineen on ensiluokkainen koulutus itsenäiseen epävarmuuden sietämiseen.

Juuri nyt on vaikea kuvitella, mikä diili voisi olla paljon parempi kuin se, että saa työkseen ajatella, lukea, kirjoittaa ja keskustella kiinnostavien ihmisten kanssa.

Viikko alkoi TEDxChange-webcastia aamutiimellyksessä kuikuillen.

Jälleen kerran todettiin, että nuorten naisten kouluttaminen on yksi tehokkaimmista tavoista ratkoa maailman ongelmia. Siksi päätin olla surematta, kun katkaisin lähetyksen kesken Melinda Gatesin puheenvuoron lähteäkseni luennolle. Maailmassa on meneillään paljon mielenkiintoista, mutta on silti uskallettava olla läsnä yhdessä paikassa kerrallaan.

Kävi ilmi, että lukukausi on edennyt siihen vaiheeseen, jossa kaltaisenikin arkajalka uskaltautui vihdoin ottamaan osaa väittelyyn. Se on pieni askel niin ihmiskunnalle kuin minullekin, mutta riittävän suuri tehdäkseen maanantaista onnistuneen.

Berkeleyyn avattiin uusi vaihtopalvelu, joka on brändätty kierrätyskeskukseksi: tavoitteena on antaa vanhoille kamppeille uusi elämä. Toivotan menestystä ja jään mielenkiinnolla seuraamaan, kuinka palvelu pärjää Craigslistin kultamailla.

Kassin ja kumppaneiden kultaisuus ei kuitenkaan ole pelkästään siinä, että ne kampittavat turhanaikaisia kulutusjuhlia ja säästävät luontoa. Vaihtopalvelut eivät myöskään ole kivoja vain siksi, että ne saavat kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan tavoilla, jotka muita väyliä pitkin olisivat odottamattomia ja usein hyvin epätodennäköisiä.

Parasta on se muutos ajattelussa, jonka tällaiset palvelut voivat saada aikaan. On riemullista keksiä ilmaisia ratkaisuja todellisiin ongelmiin. Vielä hauskempaa voi olla keksiä lisäarvoa tuottavia ratkaisuja epätodellisiin ongelmiin, kuten löytää käyttäjä vanhenemassa oleville uimalipuille. Käyttämättä jäänyt lippu ei olisi omistajalleen suuri tappio, mutta jollekin toiselle se voi olla arvokas yllyke kesän viimeiselle maauimalareissulle. Operaation iloisuuden rinnalla näennäisesti säästyvä raha on sivuseikka.

Uimastadion on auki vielä tämän viikon. Jos kukaan ei tarjoa ylimääräisiä lippuja, niitä saa edelleen myös ovelta. Lupaan, että löylyt ovat paremmat kuin Berkeleyssä.

Fiilistely ja pienistä voitoista riemuitseminen ovat lakritsipiippuvallankumouksen polttoainetta. Parasta tänään: suklaanruskea vintage-fillari.

Maailmassa on kuitenkin myös virheitä. Niihin on puututtuva, mutta sen ei tarvitse olla ollenkaan kurjaa puuhaa.

Paha kollektiivi tarjoaa omanlaisiaan, päähänpistoista syntyviä ratkaisuja. Joskus taas ongelmia on paras lähestyä vauhdilla, sopivankokoisina puraisuina. Se on järkevää, koska maailma jää pelastamatta, jos haukkaa kerralla liian suuren palan ja tukehtuu sitten siihen.

Uudella mantereella puhaltavat uudet tuulet. Elokuun puolivälissä historian ensimmäinen Think Van (vrt think tank) matkaa länsirannikolla. Aiomme valmistella tien päällä ratkaisun yhteen merkittävään ongelmaan. Ongelmaa ei ole vielä löyty lukkoon. Olemme avoimia ehdotuksille.