Avainsanaan ‘oranssi’ liitetyt artikkelit

Vein uuteen toimistoon oranssin maalauksen. Espoon ei ole pakko olla harmaa.

Ensimmäisenä loman jälkeisenä aamuna tyhjensin Atlantin takaa saapuneiden kirjalaatikoiden sisällön työhuoneen hyllyyn. Seuraavana päivänä alkoi nelimantereinen hulina, elävä muistutus siitä, miten hauskaa ja hankalaa työ on.

Viikonloppuna matkattiin saaristoon ja samoiltiin porvoolaisilla kaduilla amerikkalaisten vieraiden kanssa. Työasioista ei puhuttu nimeksikään, sitäkin enemmän hipstereistä, saunakulttuurista ja suomenkielen pitkistä, vaikeista sanoista.

Kun Helsingissä sataa kuin Genevessä ja nauretaan kuin Kaliforniassa, on helppo luottaa siihen, että tästä syksystä tulee hyvä.

Mainokset

Tämä on taas tätä, että kirjoitetaan artikkelia kahdessa vuorossa kahdella mantereella.

Kirjoittaminen on tutkimustyön tuskaisin nautinto. Sanojen kanssa voisi hapuilla loputtomasti – joskus harvoin ne tuntuvat osuvan tismalleen, useimmiten saa olla tyytyväinen jos edes suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Välillä meinaa unohtua, että lukijat voivat arvioida vain sitä versiota, jonka saavat eteensä. He eivät tiedä kaivata kaikkea sitä, mitä olisi voinut olla, jos olisi osattu, ehditty ja ymmärretty kirjoittaa paremmin.

Tällaisina viikkoina on hyvä pitää mielessä Howard Beckerin kirjoitusoppaan holtittoman oranssit kannet ja tolkuttoman hyvät neuvot. Niitäkin tärkeämpää on deadlinen lähestyessä muistaa yksinkertainen elämänfilosofinen ohjenuora: IVAO.

Yleisistä harhaluuloista poiketen elämä ei nimittäin ole hätätila.